Ampiaisista

Ampiaiset ovat syksyllä aivan hulluja. Tänä vuonna (2016) niitä on lämpimän sään vuoksi tavallista enemmän ja moni on saanut nyt loppukesästä pistoja. Niin minäkin. Tässä oppimaani aiheesta.

Mulle kävi siis näin:
Amppari pisti sormien väliin kun pidin lasta sylissä. En nähnyt koko pörriäistä enkä huitonut. Otin heti kyypakkauksen. Pistopäivänä ei näkynyt eikä alkupoltteen jälkeen tuntunutkaan paljon mitään. Seuraavana päivänä oli punoittava jälki mut aattelin että vähällä pääsin. Kolmantena päivänä heräsinkin käsi pallona, en voinut liikuttaa sormia ja särki ja kuumotti pahasti. Kavereilla oli ollut samantapaisia kokemuksia.

Käden turvottua otin uuden kyypakkauksen ja soitin  terveysneuvontaan. Käskivät ottaa antihistamiinia ja menemään lääkäriin. Hain antihistamiinia apteekista ja menin sairaalan päivystykseen koska terveysasemalla ei ollut aikoja. Sairaalassa antoivat Prednisonia, joka on kai jotain kortisonia sekin ja määräsivät sitä sekä Ataraxia (allergialääke) 5 päiväksi eteenpäin. Atarax vaihdettiin apteekissa Loratadiniin, joka käy paremmin imetyksen kanssa. Sekin on reseptivapaa lääke. Nyt 5 päivän jälkeen pistosta käsi taipuu taas normaalisti eikä turvotusta enää erota kilsan päähän.

Opin että eka ampiaisen pisto ei välttämättä ole kovin paha mutta tokalla kerralla keho muistaa myrkyn ja käy sitä vastaan ja silloin voikin olla tuskasempaa.

Ampiaislajeja on tuhansia, Suomessa elää reilu kymmenen lajia. Ampiainen, toisin kuin kimalainen tai mehiläinen, ei yleensä kuole pistettyään.
Koiras- ja kuhnuriampiaiset kuolevat kuulemma viimeistään LOKAKUUSSA. Hyvää loppukesää vaan kaikille. Kuningatar parittelee syksyllä ja talvehtii lämpimässä, ehkä sisätiloissa. Keväällä kuningatar perustaa yksinään uuden pesän. Keväällä ampparit pyydystävät tuhohyönteisiä puutarhoista sun muualta toukkien ruoaksi. Eivät jouda pistelemään ihmisiä pahemmin.

Jos pesä sattuu olemaan partsilla tms, voi askarrella ruskeasta kahvisuodatinpussista ja vessapaperista ampparipesän ja ripustaa sen partsilleen. Kuulemma ampparit silloin saattavat häipyä muualle, koska reviiri näyttää olevan kahvisuodattimen hallussa.

Sitten voi myös haisuttaa sitruunalla, etikalla, rasvankäryllä ja valkosipulilla amppareita tiehensä mikäli itse kestää löyhkiä.

Makeita ruokia tai hajusteita kannattaa tietenkin välttää esittelemästä amppareille.

Ilmeisesti ampiaiset myös harvoin pistävät vaatteiden läpi joten jos näilläkin helteillä kykenee niin kannattaa pitää pitkiä hihoja ja lahkeita suojana.


Tämän kesän kikka jonkun iltapäivälehden mukaan on sellainen että ampiaisen pistoon voi painaa kylmällä vedellä täytetyn vesipullon suun, jolloin myrkky kuulemma saattaa imeytyä pois ihosta. Itse en päässyt kokeilemaan eikä sormien väliin olisi pullon suu mahtunutkaan.

Tsemppiä vaan kaikille loppukesäksi ettei tulisi pistoksia!

Kivusta

Kaikenlainen kipu on minusta epämiellyttävää. Esimerkiksi venytteleminen on minusta piinallista koska ollakseen tehokasta sen on aiheutettava kipua. Minusta on kummallista että jotkut ihmiset nauttivat kivun tunteesta.

On varmasti kuitenkin tarpeellista tuntea kipua ja opetella käsittelemään sitä - helpottamaan sitä, sietämään sitä kärsivällisesti, iloitsemaan kun se on poissa, oppia elämään sen kanssa.. Inhoan fyysistä kipua, mutta olen kai aika hyvä sietämään sitä jos täytyy.

Synnytykset auttoivat olemaan pelkäämättä kipua. Toisen lapseni synnytin ilman kivunlievitystä ja tavallaan kivusta jäi positiivinen tunne. Toisaalta tiesin että synnytyskipu on ohimenevää ja tervettä kipua, sairauden tai vamman aiheuttamassa fyysiessä kivussa on läsnä henkinen kipu ja pelko kun ei tiedä kuinka pitkään se kestää ja miten pahoin se tuhoaa terveyttä.

Toisen kipuharjoitukseni tarjoilee migreeni. Kipu tuntuu joskus todella tuhoisalta ja pelottavalta, mutta tiedän että mitään fyysistä vahikoa siitä ei aiheudu. Keskityn siis harjoittamaan kärsivällisyyttä, kunnes kipu helpottuu ja katoaa. Ja riemuitsen, kun olo on taas kivuton ja selkeä.

Kiitollisuus terveydestä on kivun mahdollistama. Suuren henkisen kivun ja surun yli pääsyssä minua auttoi myös juuri kiitollisuus kaikesta mikä oli hyvin ja kaunista surusta ja ahdistuksesta huolimatta. Kauniit asiat ikään kuin korostuivat ja suorastaan hehkuivat surun synkkyyttä vasten. Samaan tapaan kuin terveyden tunne on voimakkaimmillaan kovan fyysisen kivun juuri lakattua. Mutta henkinen kipu alkaa usein ennalta arvaamatta ja paranee yleensä huimasti hitaammin kuin fyysinen, siksi se on minusta pelottavampaa.

Valtarakenne

Astuin ruotsinlaivalla hissiin viideltä aamuyöllä. Laiva keinui, natisi ja tömähteli aallokossa niin etten saanut enää nukuttua. Hissin ovet sulkeutuivat ja avautuivat uudelleen lähtökerroksessa. Eteeni ilmestyi varsin komea nuorimies, joka sanoi minulle sekunnin päästä tapaamisestamme; "Come here". Vastasin; "No, I´m going up", ja painoin nappia. Sulkeutuvien ovien välistä katsoivat hämmästyneet nappisilmät. "O-ok", sanoi jätkä ja minä jäin hissiin kihisemään. Vaikka olen kuullut paljon pahempaakin aamuyön gigoloilta, minua jurppi huimaavasti tätä tilannetta laajempi kulttuurinen kokonaisuus; että on ihan normaalia varsinkin tuollaisessa paikassa tuollaiseen aikaan, että miehet komentelevat vieraita naisia tuolla tavalla, aivan luontevasti. Aiemmin olen ollut sillä lailla hyvin kasvatettu tyttö että olisin vastannut kohteliaammin. Elämänkokemukseni on kuitenkin onneksi vihdoinkin opettanut, että tämän kaltaisissa tilanteissa tämän kaltaisilla miehillä on ällistyttävä kyky tarttua pieneenkin kohteliaisuuteen tai positiiviseen eleeseen ja jatkaa tilannetta vaikka maailman tappiin asti. Ja se on hirveän väärin!! Miehen kadehdittava itseluottamus kumpusi käsittääkseni ihan vain miehen seksuaalikulttuurisesta asemasta suhteessa naiseen. Kyseessä oli tässä olettaakseni latinokulttuurin kasvatti, mutta kyllä suomalaismiehetkin - etenkin päissän ruotsinlaivalla - osaavat, joten millään seksuaalikulttuurin eroavaisuuksilla ei koko asiaa voi selittää. Kuinka on mahdollista, että moinen valta-asetelma elää kulttuurissamme (erityisesti ruotsinlaivalla) tänäkin päivänä niin elinvoimaisena, vaikka feminismi ja tasa-arvo on aikaa sitten keksitty!!

Pyhä paikka

Unen juna pysähtyi raiteiden päähän, tyhjälle kivipihalle palaneen kirkon viereen. Myös viereinen rakennus oli täysin palanut, vain kiviseinät olivat pystyssä. Kirkon korkea, jyrkkäharjainen paanukatto oli hiiltynyt ja ylhäältä avoin. Tasainen, rauhallinen päivänvalo valaisi sisätilan - siellä ei ollut enää mitään muuta kuin nokea.

Siskoni sanoi että tämä on upea paikka ja johdatti minut junasta kirkon naapurirakennuksen seinästä lähtevään vaaleaan kivikäytävään. Kapea käytävä oli myös vailla kattoa mutta siellä ei ollut koskaan ollutkaan mitään palavaa ja viileä, vaalea kivi tuntui rauhoittavalta. Alaspäin mutkittelevan kujan päässä oli siisti, vaalea sali, jossa oli suuret lasiseinät oikealla ja edessä kynttilöiden valaisema koroke.

Ikkunan takana tanssi tai esitti jonkinlaista rakkaudellista ja hidasta koreografiaa joukko kreikkalaisen tai italialaisen näköisiä, liehuviin pussihihaisiin paitoihin pukeutuneita nuoria. Siellä kasvoi omenapuita, joissa näkyi sekä omenia että kukkia, joita nuoret poimivat ja ojensivat toisilleen kauniisti liikkuen kevyessä tuulessa.

Nousin kaarevia portaita kauniisti koristemaalatulle kiekolle, joka äänettömästi ja hitaasti pyöri lattialla. Kiekolla tassutteli muutama (4-5) mustaa karhunpentua kahdella tassulla sekä yksi apina. Hieman yli polvenkorkuiset eläimet painautuivat ihmisten jalkoja vasten hellästi ohi kulkiessaan. Olin hieman huolissani eläimistä, vaikka selvästi ne olivat pyhiä ja niistä pidettiin varmasti hyvää huolta. Mutta miten ne pysyivät niin rauhallisina ja järjestyksessä kiekolla ja kauankohan joutuivat pyörimään siinä? Miltä niistä mahtoi tuntua? Villieläimiä ja pentuja vasta. Ne vaikuttivat huokuvan pelkkää hellyyttä ja rauhaa.

Seinillä näin kahdenlaisia symboleja; keltareunaisia ristin ja jonkinlaisen sauvan välimuodon kaltaisia, joissa oli keskellä silmä ja sinisiä, kahdesta kuunsirpistä täyden kuun muodostavia kultakoristeisia ympyröitä.

Kynttilöiden keskellä mieheni sisko johti jonkinlaista kynttilämeditaatiota tai rituaalia tai rukousta. Siinä pideltiin palavaa kynttilää kädessä pitkään, mietiskellen. Kun steariini oli pohjaan saakka sulanut, kynttilää kallistettiin niin että pohjaan tuli reikä, josta sula steariini valutettiin toisen kynttilän muodostamaan maljaan. Mieheni ojensi oman kynttilänsä minulle hieman kärsimättömänä jatkamaan matkaa. Jäin paikalleni kaksi kynttilää kädessäni, hartain mielin.

Mietin oliko tämä kaunis, valoisa, rauhaisa ja onnellinen paikka kaikkien uskontojen ja kaiken henkisyyden yhteinen temppeli tai kirkko tai pyhättö, kunnes heräsin.

Löylyä

Iltasanomat kehtasikin tiedustella: "Uskaltaisitko sekasaunaan?"

Musta on ihanaa käydä kaikissa mahdollisissa erilaisissa saunoissa enkä ujostele sekasaunassakaan. Jos valikoi seuransa liian tarkkaan, jää helposti paitsi monista ihmeistä!

Ihminen on saunassa yleensä aidoimmillaan - tuttu tai vieras, nuori tai vanha, mies tai nainen tai jotain muuta! Jos on itse valmis riisumaan vaatteiden lisäksi egonsa niin voi odottaa sitä muiltakin ja kohdata kauniita alastomia ihmisiä myös henkisessä lämmössä. (Tätä todistaa muuten myös loistava dokkari Miesten Vuoro, joka kannattaa ehdottomasti etsiä katsottavaksi jostain jollei ole sitä nähnyt.)

Minusta saunominen on myös erityisen positiivinen osa suomalaisuutta, kaunis rituaali jonka harjoittamisesta ja jakamisesta voidaan syystä olla vähän jopa ylpeitä ja kansallistuntoisia.

En tiedä onko niin että me likinäköiset ollaan vaan onnellisen tiedottomia kaikesta väitetystä pöyristyttävästä pervoilusta ja arvostelevista katseista mitä saunoissa kuulemma esiintyy yhtenään (niiden mukaan jotka eivät sinne tohdi itse tulla), mutta meikä ainakin saunoo ilolla ja riemulla lähes millä hyvänsä porukalla.

Olen ollut saunassa ainakin:

- Luonnonsuojelijoiden kanssa helsinkiläisillä luontotaloilla meren äärellä Harakassa ja Meriharjussa
- Vanhojen tehtaiden isoissa laitosmaisissa työntekijöiden saunoissa, joista tosin moni ei enää lämpiä
- Naistensaunoissa uimahalleissa ja maauimaloissa, esim. Helsingin Yrjönkadulla, missä uidaankin alasti
- Poikain saunaseurassa
- Työkaverien kanssa
- Lasten ja aikuisten kanssa tyylikkään modernissa kaupunkisaunassa Töölön kattojen yllä
- Pilkkopimeässä, kuuman kivikasan ympärille rakennetussa majasaunassa Suomen ainoan vuonon rannalla
- Telttasaunassa vieraassa humaltuneessa pihafestariseurassa omenapuiden alla
- Hylätyn ja sittemmin vallatun teatterin saunassa punkkarien kanssa
- Vanhan kirkon ullakkosaunan rauhassa
- Puusaunassa äidin kanssa
- Helsingin Kallion yllä saunassa ja katolla allasbileissä puhalletuissa muovialtaissa
- Kaverien kerrostalojen saunoissa ja uima-altaallakin
- Tuttujen omakotitalojen erilaisissa vaatimattomissa ja prameissa saunoissa ja saunaosastoissa
- Talkoovoimin rakennetun yhteisöpihasaunan avajaisissa
- Jonkun vieraan firman rekkakuskien lepohuoneiston pienessä sähkösaunassa moottoritien varrella
- Suomenruotsalaisessa savusaunassa
- Kylpylän turkkilaisessa höyrysaunassa missä oli miehiä ja naisia ja tuoksui mintulle
- Eri ystävien monenlaisissa mökkisaunoissa, joissa ollaan uitu avannossa, kieritty hangessa tai nurmikolla tms
- Venäläisen uimahallin saunassa uikkarit päällä häveliäästi ja järjestyksessä
- Kansainvälisten primitivistihippien kanssa metsässä jurttasaunassa, yltäpäältä luonnonsavella valeltuna
- Baarin alakerran kabinetin saunassa osin tutulla bileporukalla
- Puusaunassa karussa luonnonkauniissa saaristossa missä tähtitaivas on huiman kirkas ja hiljaisuus huumaava
- Teatteriryhmän kanssa ahtaasti porealtaassa ja saunassa
- Oriveden opiston saunassa
- Helsingin Erottajan yllä kaari-ikkunasaunassa, mistä saattoi mahallaan maaten katsella ratikoita lumessa
- Kahden kaatuneen puun juurakoiden väliin rakennetussa festarisaunassa
- Mieheni kanssa kaksin, ja lasten synnyttyä koko perheen voimin kotitalon saunavuorossa
- Koiran kanssa monilla ylälauteilla
- Yksin pitkälläni ajatuksissani

Toisaalta yksin saunominenhan onkin ihan oma juttunsa!!

Ei se kysymys taidakaan olla siitä kenen kanssa uskaltaa/haluaa tai ei uskalla/halua saunoa, vaan siitä nauttiiko saunomisesta ylipäänsä. Suomalaisuuteen kai kuuluu että pitäisi tykätä saunoa. Mitä innokkaampi saunoja on, sitä vähemmän valikoi seuraansa. Sillä mittarilla suomalaisuuteni lienee oikein pesunkestävää, vaikka en muuten erityisesti kansallisudellani liehukaan. Buahahahaaaa! :D

Tässäpä joidenkin saunatunnelmaa:

Jalkovälittämistä

Your-vagina-isnt-just-too-big-too-floppy-and-too-hairyits-also-too-brown

On se ny kumma ettei pimpsa kelpaa sellaisena kuin se on!!

Ja ettei saa puuvillaisia pikkareita mistään! Eikä rintsikoita! Kansanterveys kärsii kun tekokuituiset pökät aiheuttaa joukkohiivatulehduksia. Liekö pikkarivalmistajilla ja hiivalääkefirmoilla joku diili?!

Reippaina käymme rekkain alle

Minulta kysytään usein:
-"Miten sä uskallat pitää koiraasi vapaana? Eiks se juokse auton alle?"

Ei, se ei juokse auton alle.

Jos uskot että oma koirasi juoksisi niin suositan vahvasti että kokeilet! Jos luottamus koirasi älykkyyteen on tuota luokkaa, toivon että koirasi siirtyy fiksumpaan seuraan ja jättää sinut juoksemaan päättömänä autojen alle. Vai käveletkö kenties päin seinää tai vastaantulijoita kun koirasi ei ole taluttamassa sinua narusta pitäen?

Hassisen Kone: Reippaina käymme rekkain alle