BLEH

Unessa tulin pitkältä matkalta. Istuin bussissa, jossa oli joku ongelma, piti vaihtaa bussia monta kertaa vaikka yleensä olisi kerralla päässyt perille.

Menin isoon taloon yöksi. Se oli kaunis, valtava puurakennus, lämpimien huoneiden pöydillä pitsiliinoja ja batiikkikankaita, ihmiset ystävällisiä.
Kunnes yhtäkkiä minut häädettiin huoneesta, jossa oleilin, koska siellä alkoi rumpupiiri. Olisin halunnut osallistua, mutta se ei nyt kuulemma käynyt.
Etsin toisista huoneista paikkaa, jossa olisin voinut olla, mutta joka paikassa oli jotain sellaista etten kehdannut ängetä seuraan kesken.
Oli vaan yksi huone, jossa ei ollut muita kuin iso, pörröinen, elävä pehmolelu, joka sanoi aina kaikkeen vaan "BLEH BLEH", ja joka minusta oli sietämättömän rasittava otus. Menin kuitenkin sen viereen istumaan ja kerroin sille että oli kurjaa kun minut sillä lailla häädettiin rumpuhuoneesta. Se ei vastannutkaan "BLEH", vaan kuunteli ja vastaili ihan normaalisti ja olikin yllättävän ymmärtäväistä ja mukavaa seuraa.

Sitten huoneeseen saapui lapsia, jotka oli hukanneet jonkun kanin tai kissan. Eläin löytyi, mutta se oli muuttunut pikkutytöksi, joka istui vihreällä samettisohvalla kippurassa. Tytön maha oli kipeä, ja poikaystäväni sisko Anna oli käynyt hakemassa tälle tytölle Turkista apteekista purkan näköistä mahalääkettä, jota tyttö tarjosi mullekin. Ensin syötiin paperi, se oli tosi kuiva ja inhottava niellä, ja sen jälkeen sai syödä purkan.

Sitten mentiin katolle katsomaan lentäviä rekkoja. Rekkoja ja niiden "kuoria" lenteli aika runsaat määrät aurinkoisella iltataivaalla.
Talossa asuvat tyypit kävelivät mun ohi ja tietyssä kohtaa niiden kasvot suurenivat ja taustalla ja kasvojen päällä näkyi kirkkaita, mageesti leviäviä värejä. Ihmettelin, mistä tämä johtui, ja joku kertoi, että tyypeistä tehdään TV-ohjelmaa. Näin vaan esittelyosion jostain syystä livenä.

Sitten heräsin.