Pyhä paikka

Unen juna pysähtyi raiteiden päähän, tyhjälle kivipihalle palaneen kirkon viereen. Myös viereinen rakennus oli täysin palanut, vain kiviseinät olivat pystyssä. Kirkon korkea, jyrkkäharjainen paanukatto oli hiiltynyt ja ylhäältä avoin. Tasainen, rauhallinen päivänvalo valaisi sisätilan - siellä ei ollut enää mitään muuta kuin nokea.

Siskoni sanoi että tämä on upea paikka ja johdatti minut junasta kirkon naapurirakennuksen seinästä lähtevään vaaleaan kivikäytävään. Kapea käytävä oli myös vailla kattoa mutta siellä ei ollut koskaan ollutkaan mitään palavaa ja viileä, vaalea kivi tuntui rauhoittavalta. Alaspäin mutkittelevan kujan päässä oli siisti, vaalea sali, jossa oli suuret lasiseinät oikealla ja edessä kynttilöiden valaisema koroke.

Ikkunan takana tanssi tai esitti jonkinlaista rakkaudellista ja hidasta koreografiaa joukko kreikkalaisen tai italialaisen näköisiä, liehuviin pussihihaisiin paitoihin pukeutuneita nuoria. Siellä kasvoi omenapuita, joissa näkyi sekä omenia että kukkia, joita nuoret poimivat ja ojensivat toisilleen kauniisti liikkuen kevyessä tuulessa.

Nousin kaarevia portaita kauniisti koristemaalatulle kiekolle, joka äänettömästi ja hitaasti pyöri lattialla. Kiekolla tassutteli muutama (4-5) mustaa karhunpentua kahdella tassulla sekä yksi apina. Hieman yli polvenkorkuiset eläimet painautuivat ihmisten jalkoja vasten hellästi ohi kulkiessaan. Olin hieman huolissani eläimistä, vaikka selvästi ne olivat pyhiä ja niistä pidettiin varmasti hyvää huolta. Mutta miten ne pysyivät niin rauhallisina ja järjestyksessä kiekolla ja kauankohan joutuivat pyörimään siinä? Miltä niistä mahtoi tuntua? Villieläimiä ja pentuja vasta. Ne vaikuttivat huokuvan pelkkää hellyyttä ja rauhaa.

Seinillä näin kahdenlaisia symboleja; keltareunaisia ristin ja jonkinlaisen sauvan välimuodon kaltaisia, joissa oli keskellä silmä ja sinisiä, kahdesta kuunsirpistä täyden kuun muodostavia kultakoristeisia ympyröitä.

Kynttilöiden keskellä mieheni sisko johti jonkinlaista kynttilämeditaatiota tai rituaalia tai rukousta. Siinä pideltiin palavaa kynttilää kädessä pitkään, mietiskellen. Kun steariini oli pohjaan saakka sulanut, kynttilää kallistettiin niin että pohjaan tuli reikä, josta sula steariini valutettiin toisen kynttilän muodostamaan maljaan. Mieheni ojensi oman kynttilänsä minulle hieman kärsimättömänä jatkamaan matkaa. Jäin paikalleni kaksi kynttilää kädessäni, hartain mielin.

Mietin oliko tämä kaunis, valoisa, rauhaisa ja onnellinen paikka kaikkien uskontojen ja kaiken henkisyyden yhteinen temppeli tai kirkko tai pyhättö, kunnes heräsin.

Aamu-uni

Viime yön unessa mieheni (joka ei koskaan herää ennen minua jollei ole pakko) heräsi aikaisin aamulla ja halusi lähteä ulkoilemaan. Aurinko paistoi ja minua väsytti, en millään olisi jaksanut nousta, mutta hissuksiin nousin ja pukeuduin.

Kun vihdoin oltiin toppavaatteet ja pelastusliivit yllä juuri lähdössä ovesta, ovikello soi ja Portugalissa asuvat agrentiinalaiset ystävämme (jotka olivat kesällä täällä käymässä) tulivat sisään. Olin hyvin yllättynyt että he olivat Suomessa, olivat olleet kesästä saakka koko ajan mutta ei oltu vaan oltu yhteyksissä jostain syystä! Ja nyt heidän lentonsa takaisin Argentiinaan oli lähdössä pian, siksi he tulivat meille kun asutaan lähempänä lentokenttää. Ei sitten lähdetty vieläkään ulkoilemaan.

Vieraat kysyivät olisiko jotain ruokaa. Etsin kaikista kaapeista - keittiö oli täynnä pieniä sieviä lipastoja ja kaapistoja ja hyllyköitä, mutta suurimmassa osassa kaapeista ja lokeroista ei ollut mitään. Availin kaappeja tuskastuneena ja häpeissäni siitä etten tiennyt missä olisi ruokaa ja ihmettelin muutenkin mistäs hitsistä nämä kaikki kaapit on oikein tänne tulleet, nämähän on kamalan epäkäytännöllisiä eikä me näköjään pidetä niissä edes mitään!

Uupuneena raahustin jääkaapille ja laitoin itselleni lautasellisen riisiä ja linssimuhennosta ja aloin syödä sitä. Vieraat hakivat itse leipää ja istuivat viereeni, missä vaiheessa tajusin että minunhan piti etsiä ruokaa heille eikä itselleni!! Hävetti kamalasti kunnes heräsin.

Laivakoirauni

Koirani hyppäsi unessa laivasta mereen. Olin kauhuissani koska laiva kulki todella lujaa ja oli todella suuri; koiralla ei olisi mitään mahdollisuuksia saada enää laivaa kiinni saati selviytyä perässä kiemurtelevista hirvittävistä pyörteistä. Juoksin kannella kohti laivan perää ja huusin hädissäni koiraani ja pyysin "tule, tule, ui kovaa, tule tänne"! Laivan perässä koira lakkasi uimasta ja olin varma että nyt se hukkuu, mutta se alkoikin kohota vedestä pää pystyssä aivan ihmeellisesti. Vesi väistyi sen alta ja huomasin, että laiva oli osittain sukellusvene, jonka kannella koirani nyt seisoi etutassut pyöreän, korotetun luukun päällä ja takatassut kannella. Poseerattuaan siinä sen hetken minkä sukellusveneosiolla kesti nousta pintaan, koira juoksi sukellusveneen kantta pitkin portaikkoon ja luokseni yläkannelle. Olin valtavan helpottunut ja hämmästynyt.

Neljä unta

Uni 1:
Olin menossa autolla tai junalla ohi tutusta paikasta maaseudulla, jossa oli kesäisin ollut eräänläinen leiri tai koko perheen festarit.
Ihan vähän poikkesin matkalla käymään siellä ja ihmettelin kun polku oli kaivettu auki monesta kohtaa. Sitten huomasin että tien alla kasvoi maa-artisokkaa. Ne oli istutettu sinne tarkoituksella (tiedän ettei toimisi oikeasti, mutta unessa se oli järkevästi tehty). En voinut vaan olla hyödyttömänä vierailijana, vaan nappasin korin ja kaivoin kuopan ja nostin maasta korillisen artisokkaa.
Sitten menin käymään suuressa talossa, jossa asui paljon mukavia ihmisiä - osan heistä tunsinkin, ja mieheni tunsi melkein kaikki. Juteltiin ja joku talon asukkaista ehdotti että voisimme mieheni kanssa muuttaa tänne. Mieheni otti ehdotuksen vakavissaa

n ja alkoi pohtia muuttoa tosissaan. Minä en olisi halunnut muuttaa sinne, vaikka paikka olikin ihana ja ihmiset myös. Se oli todella eristyksissä metsän keskellä eikä meillä ole autoa, saati minulla ajokorttiakaan. Olisin ollut jumissa siellä.

No sitten lähdettiin lentokoneella kotiin. Meidän vieressä istui lapsia, jotka hihkuivat innoissaan kun kone nousi, ei kovin korkealle kuitenkaan, ja lensi hitaasti korkeiden tunturien ohi, joiden lentoreitin puoleisille rinteille oli aseteltu erilaisia limupulloja mainosmielessä. Suurinta osaa näistä limuista ei edes saanut Suomesta, tai sitten niitä ei oltu valmistettu enää missään sitten 80-luvun, ja minua ärsytti kun kauniit maisemat oli pilattu mainoksilla.

Uni 2:
Olin sairaalassa.

Ensin aulassa ovensuussa kapealla turkoosilla penkillä, vierelläni makoili harmaa raidallinen maatiaiskissa. Paijasin sitä ja koitin pitää sen siinä aloillaan - eihän sairaalaan saisi tulla eläimiä - mutta välillä se pinkaisi juoksemaan villin lenkin korvat luimussa ja häntä pystyssä sairaalan aulassa. Hoitajat paheksuivat ja kutsuin katin takaisin viereen. Kyllä se aina tuli.

Sitten yhtäkkiä olinkin sairaalavuoteella hämärässä huoneessa siskoni vieressä. Meissä molemmissa oli käsissä ja jaloissa kiinni pyöreällä tarralla kiinnitettyjä ohuita johtoja eikä ymmärretty miksi, tai mihin ne piuhat edes johtivat. Nukutti. Mieheni makasi viereisellä pedillä tokkuraisena eikä osannut kertoa miksi ollaan täällä. Sisko itki ja minä lohdutin. Sitten sisko irroitti piuhansa ja lähti etsimään hoitajaa. Ei löytynyt ketään. Koluttiin metalliovisia kaappeja, joissa oli muovisia anatomianukkeja ja terveysjulisteita, mutta ei keksitty mitä me täällä tehtiin. Heräsin ahdistuneena.

Uni 3:
Matkustin orgaanisella avaruusaluksella. Sitä on vähän vaikea kuvailla. Oli tärkeää pitää hellää ja rakastavaa huolta pienestä hohtavasta pavusta, joka antoi energiaa koko aluksen toimintaan. Samalla pahikset hyökkäili. Heräilin monta kertaa yössä hoivaamaan papua aluksen lämpimässä hämärässä.

Uni 4:
Hengailin eläinkaupassa, jossa oli juhlat. Olivat kuulemma leiponeet järkyttävän pahaa kakkua. Sanoin että me voidaan kyllä kavereiden kanssa syödä sitä jos se muuten menee roskiin. Aikoivat silti myydä sen. Sinne ei saanut tulla koiria, joten koirani juoksenteli Helsingin keskustassa sillä välin. Välillä joku yritti "pelastaa" sen kun se juoksi vapaana siellä, mutta kävin sanomassa ettei se ole hukassa. Ovikin oli teljetty puhujapöntön tapaisella puisella tiskillä, ja siitä kulki hankalasti kiemurrellen näyttäviä drag gueenejä kirkasvärisine tekoripsineen ja isoine sulkakoristeineen. Siskon kanssa juotiin salaa eläinkaupan edessä aivan hävyttömän vahvaa kaakaota. Laitettiin koko kuppi täyteen kaakao- ja maitojauhetta ja vain vähän kuumaa vettä päälle. En ollut varma olisiko sitä saanut ottaa, mutta en ainakaan aikonut maksaa siitä, jos se olikin myytävänä. Eläinkaupan omistaja sai jostain päähänsä että olisin hyvinkin uskonnollinen ja kyseli, missä järjestän hengellisiä tapahtumiani. Sanoin hienovaraisesti, etten itse kyllä järjestä, mutta lähipiirissäni on henkilöitä jotka järjestävät. Eläinkaupan pitäjä oli ihastuksissaan.

 

 

Eri hauvoja

Viime yön unessa olin katsomassa kaverien tekemää elokuvaa tilavassa puurakennuksessa. Isossa pahvilaatikossa oli tarjolla omenoita ja halkaistuja appelsiineja ja muita kasviksia ja hedelmiä, kurkottelin sieltä syötävää. Sitten huomasin että paitani oli väärinpäin. Menin pieneen mutta erittäin sievästi sisustettuun kylpyhuoneeseen kääntääkseni paidan oikeinpäin. Jostain juoksi luokseni pieni vaaleanharmaa terrieri, joka hyppäsi leveälahkeisten farkkujeni kimppuun juuri kun olin riisunut paidan. Se puri lahkeita ja roikkui niissä. Yritin hätistää sitä, mutta se tarttui hampaillaan alaspäin roikkuvaan tukkaani eikä irrottanut otettaan. Ärsyttävä piski. Yritin heiluttaa pitkiä hiuksiani niin että koira olisi irrottanut, mutta ei. Jouduin menemään rintsikoissa hakemaan apua. Kun pääsin muiden

pariin, koira pudottautui vapaaehtoisesti tukastani. Puin paidan päälle ja joku kysyi, olenko tavannut toisen koiran, täällä oli kuulemma kaksi. En ollut, mutta toinen koira tuli itse tervehtimään minua muutaman askelen päästä punaisen verhon takaa, missä oli lojunut hiljaa. Se oli valtava; noin 2m pitkä, suht lyhytjalkainen ja suunnattoman lihava, ja se puhui ihmisten kieltä. Sillä oli vanhat, surulliset lurppasilmät, joiden yllä ruskeat täplät mustassa turkissa ja sen niska poimuttui luppakorvien takana paksuiksi makkaroiksi. Se oli hyvin kohtelias ja raukea otus, ja tervehdittyään se palasi verkkaisesti paikalleen verhon taakse.

Detroitin katoilla

Unessa kävin Detroitissa. Menin sinne pienellä puulaivalla Ruotsin kautta jotenkin, ja opettelin matkalla tanssiaskelia erään ystäväni kanssa laivan kaarevassa ruumassa. Detroitissa kuljin pitkin aurinkoisia katuja ja kiipeilin korkeiden rakennusten ulkoseinien kapeissa koristemuurauksissa paljain käsin vaan, ilman kiipeilyvarusteita. Upeat rakennukset oli hylätty kauan sitten ja katoilla oli paljon valtavia kotkia risuisissa pesissään, korppeja, kyyhkysiä ja myös kuolleita lintuja ja roskaa. Yhden keltaisen rakennuksen katolla tassutteli liuta villejä, vaaleanruskeita koiranpentuja, jotka juoksivat piiloon kun astuin katolle. Katselin maisemia katolta ja pysähdyin kohtaan, jossa metallikaarin tuettu köynnöskäytävä oli johtanut katon halki korkeamman tornin kylkeen rakennetulle massiiviselle, tummalle puuovelle. Ovi oli koristeellinen, ylhäältä terävän kaaren muotoinen (varmaan on jokin nimi sellaisille oville, mutta en tiedä sitä), ja polku köynnöskaarien alla oli painunut ja täyttynyt vedellä ja kuihtuneilla lehdillä. Köynnöksien varsia oli letitetty ja näkymä oli varsin kaunis.. Siihen heräsin.

Tornikeittiö liekeissä

Viime yön unessa sytytin tulipalon nelikulmaisessa kivitornissa sijaitsevassa keittiössä. Olin riidellyt poikaystäväni kanssa kun jonkin suuren juhlan valmistelut olivat kesken ja menin kokkaamaan tyttöjen kanssa, mutta kaikki lähtivätkin keittiöstä enkä osannut käyttää kaasuhellan monimutkaista ja sottaista mekanismia. Sörkin sitä puuhaarukalla sillä seurauksella, että kaasu aukesi ja liekki syttyi itsestään rasvaisen ja pölyisen putkiston kylkeen. Panikoin - ajattelin että jos kaasu täyttää huoneen niin koko torni räjähtää - toisaalta jos avaan ikkunan niin liekit saa vaan lisää happea. No ikkuna oli auki ja tuli levisi ja poltin pohkeeni uuninluukkuun yrittäessäni sulkea kaasua enkä päässyt sulkemaan ikkunaa ja juoksin etsimään apua alhaalta sokkeloisten, alaspäin viettävien linnoituskatujen varsilta. Taisin olla jossain taidekoulussa ystävieni olemuksesta päätellen. Kukaan ei oikein uskonut että on mitään hätää, vaikka yritin hoputtaa. Tornin alla näin että liekit löivät kivisistä ikkunoista ulos, sisällä roihusi kunnolla. En tiedä miten, mutta jotenkin tuli saatiin sammutetuksi ja vanhempi lihava mies, jonkinlainen leirinjohtaja tms oli yllättävän vähän vihainen. Itse olin hirveän pahoillani.

Vanamot

Pääosaltaan kyseisen yön ohjelmisto sisälsi painajaisia, mutta en halua muistaa niitä.
Sen sijaan kerron sen kohdan, jossa ulkona oli erikoinen ukkosyö.

Salamat välähtelivät eri värisinä niinkuin ilotulitteet. Olisi pitänyt jo ajat sitten olla nukkumassa, mutta kastelin kukkia. Huomasin jonkinlaisen koristeporkkanan tehneen reilun nipun pikkuisia porkkanoita, joista osa oli kyllä vähän nuutuneita. Ihailin niitä kun (oikeasti edesmennyt) isäni tuli kotiin. Isillä oli iso vihreä takki, jonka hän ripusti oven päälle. Kysyin isiltä että kastuitko. Isi sanoi ettei pahemmin, ja että pitäiskö jo mennä nukkumaan. Avasin lapsuudenkodin huoneeni oven ja näin että sänkyni kukki upeasti täynnään hentoja pieniä valkoisia kukkia. Hihkuin innoissani isille että kato, en mä voi mennä nukkumaan noiden päälle!
Luulen että kukkapeite sängyllä johtui siitä että lapsena mulla oli lakanat, joissa oli kuviona vanamoa. Unen kukka muistutti vanamoa, vaikka en nähnyt sitä kovin läheltä.

Levollisuus ja pirteys

Viime yön unessa eräs ystäväpariskunta asui ruskeassa puutalossa. Olin siellä kylässä ja autoin pesemään saunan kauniin violettia lattiaa. Muissakin huoneissa seinät ja lattiat olivat upean väriset, sellaisia murrettuja lämpimiä sävyjä, oikein runsaita. Yläkertaan ei voinut valitettavasti mennä, koska se oli vuokrattu jollekin tyypille kesäksi. Alakerta oli "levollisuus" tai "rauha", yläkerta "virkeys" tai "piristys", harmi etten muista niiden nimiä tarkkaan enää! Jossain vaiheessa sukulaispoika, joka oli tässä unessa ihan vauva vielä, vaikka oikeasti kohta jo kolme, itki, ja vein hänet sylissä ulos. Aurinko paistoi ja maa rehotti tuoretta heinää, voikukanlehteä, piharatamoa ja kaikkea tuuheina pyörteinä kun astelin paljain jaloin pihalla vauva olkaani vasten. Yläkerrassa, "piristyksessä" asuva vuokralainen rymisti ohi kovaa vauhtia juosten, paljain jaloin hänkin. Hän oli nuorehko, hoikka poika, jolla oli jalassa shortsit ja paidattoman ylävartalon peittona vaalea kangas, jonka huppu muistutti linnun päätä sen peittäessä pojan kasvot. Tummanruskeita kiharoita vilahti kankaan alta kun tyyppi juoksi ohi. Mietin että yläkerran piristävä vaikutus tosiaan näkyy.

Kemin juna

Eräässäpä unosessa olin parin tutun ja yhden tuntemattoman kanssa Kemin junassa, jota purettiin matkan aikana. Vaunut olivatkin sympaattiset, wanhat ja edessä höyryveturi. Tietenkään siellä junassa ei olisi saanut olla, mutta oltiin salaa. Ikkunasta näkyi yötä ja päivää, miten sattuu joka vilkaisulla. Valkoisia sirkushevosia oli valkoiset sulat otsalla harjoittelemassa ratapihalla, ja pikkupoikia skeittamassa ja sadepäivän harmaita tyhjiä lähiöitä ja ilta-auringon täyteläisessä valossa käveleviä pariskuntia, ja lintuja tietenkin. Ja muuta. Perillä Kemissä oli lunta ja viimeinen vaunu oli puoliksi puusäleinä pelottavan kauhapurkuvehkeen jäljiltä. Piti mennä ulos niin ettei ratapihan työntekijät huomaisi, mutta tarkistin ensin että olin varmasti muistanut ottaa villasukat reppuun. Ne oli tallessa, ja juoksin ulos herätäkseni.

Kettu-uni ja känniurpouni

Unessa kettuperhe piileksi pusikossa. Ihmisten eivät antaneet tulla lähelle, emo ja poikaset, mutta koirani ne ottivat luokseen kyllä. Kettuemo kutsui koiraa "SSSssssiiilky"... Mietin osasiko kettu puhua ihmisten tavoin vai ymmärsinkö sen kieltä, ja sitten että mistäs se oikein tiesi koiran nimen. Olin vähän kateellinen Silkylle kun se sai nuolla ketunpoikia ja tuuppia niitä kuonolla kun mun piti pysyä kaukana vaan koska oon ihminen. 

Oli myös eräs ärsyttävä uni. Yritin pitää juhlia, mutta seurueeni oli hajallaan ympäriinsä jossain kamalassa ostoskeskus- tai risteilylaivatyyppisessä ympäristössä, siis sellaisessa, missä oli kaikenlaisia ahtaita snägäreitä ja pelinurkkauksia sun muita pikku putiikkeja joka puolella ja kaikki vastaantulijat kännissä. Olin tehnyt suurella vaivalla ruokaa, jota kohti yritin luovia sakkia, mutta koko ajan joku tapasi jonkun tutun tai vieraan ja jäi innoissaan juttelemaan tai flirttailemaan, ja samalla joku muu meni ostamaan hampurilaista ja sotki koko ravintolan toikkaroinnillaan, ja kolmas katosi vessaan eikä palannut jne. Lopulta, pituudeltaan lyhyen mutta kestoltaan uuvuttavan pitkän matkan jälkeen olin onnistunut saamaan osan porukasta pöytään. Tällöin joku otti kakun jääkaapista ja pudotti sen lattialle, minkä seurauksena koira hyökkäsi välittömästi kakun kimppuun ja ahmi minkä kerkisi kunnes joku huomasi ja nosti kakun ylös. Harmitti ja suututti ja ärsytti. Jengi oli alkanut syödä rikkinäisiä kakun jämiä käsin kun salamoin ja sauhusin keittiössä yksinäni. Mummonkin oli pitänyt tulla, mutta olin vain tyytyväinen ettei häntä nyt näkynytkään.
Herättyäni olin onnellinen, etten oikeasti hengaile tuollaisten tyyppien kanssa. Miksi silti unessa? Unessa seurueen tyypit olivat enimmäkseen nuhruisia, nahka- ja farkkurotseihin pukeutuneita lyhyttukkaisia nuorehkoja miehiä, joita en tunne oikeasti. Outoa.

Talvinen kesäuni kolmessa näytöksessä

Tein unessa kolmiulotteista, katosta roikkuvaa lautapeliä sekä samalla kauluspaitaa ystävälleni. Peli koostui violetteihin silkkinauhoihin niitaten ripustettavista levyistä, joille maalasin pelilaudan kullekin, ja neljästä punertavasta pallosta, jotka jäivät kehikon keskelle. Ystäväni oli jo ajankulukseen pelannut kaksi laudallista peliä, ja maalasin vahingossa nämä kaksi pelattua pohjaa niinkuin ne pelin jäljiltä olivat jääneet. Laudan pohja oli nelikulmainen, valkoinen, ja siinä oli pienehköjä suorakaiteen muotoisia tummansinisiä ruutuja. Kahta noppaa siirrettiin ruuduilla niin että ruutujen päälle asetettavien sinisten ja valkoisten paperipalojen järjestyi vaihtui. Olin siis maalannut sekoittuneet laput ruutupohjaksi. Ystäväni sanoi ettei se haittaa. Keskityin hänen paidankaulukseensa, johon minun piti saada kaksi kankaista lenkkiä, jotka yhdistyisivät niskassa, mutta ei ollut lankaa. Poikaystäväni auttoi rullaamaan kankaasta jonkinmoisia korvikelenksuja.

Saman unen toisessa näytöksessä oltiin saarella, jossa oli röykkiöittäin erilaista hylättyä tavaraa ja jätettä. Sää oli kuitenkin kesäinen ja kaunis ja minua viehättivät erityisesti vanhat suuret veneet, joita lojui ympäriinsä. Osa kuluneista veneistä oli telineillä, osa lojui maassa. Erään sinipohjaisen veneen alta meitä katseli vaaleaturkkinen kissanpentu. Se meni piiloon heti kun huomasin sen. Näin myöhemmin toisenkin kissan, isomman, lepäämässä raukeana varjoissa. Kun olin lähdössä saarelta, kolme kissaa (ne näkemäni kaksi ja vielä yksi isokokoinen), lammas ja vuohi tulivat ruohikkoista rinnettä minua kohti. Menin niiden luo ja silitin ja rapsutin niitä pitkään. Seurueeni (en muista keitä he olivat) odotti minua, mutta en välittänyt. Oltiin vaan siinä lähekkäin eläinten kanssa ja nautittiin lämmöstä.

Unen viimeisessä näytöksessä oli edelleen kesä. Istuin isossa porukassa täpötäydessä olohuoneessa, eräs ystäväni oli pian lähdössä ulkomaille ja kaikki puhuivat vilkkaasti toistensa yli. Yhtäkkiä joku tyttö, jonka unessa tunsin, mutta en kovin hyvin, alkoi huutaa ja raivota poikaystävälleen ja riehui jättävänsä tämän. Poika ei sanonut juuri mitään, kaikki tuijottivat tyttöä. Otin pulkan, istutin hyvin kauniin, hieman tummahipiäisen teini-ikäisen tytön siihen ja vedin ovelle ja rappusia pitkin ylös pihalle. Tiesin tämän saavan joskus raivareita tyhjänpäiten. Annoin hänelle pienen huivini lohdutukseksi ja tyttö sitoikin huivin heti hiuksiinsa hieman piristyneenä, yhä kuitenkin tohkeissaan. Matkalle lähtevä ystäväni tuli ulos myös ja tarjosi omaa huiviaan, se oli vaaleanpunainen ja siinä oli tummanpunaisia palloja. Tyttö otti senkin, sitoi kaulaansa ja piti molemmat huivit. Sitten hän tuittupäisenä jupisten meikkasi, tai pikemminkin maskeerasi kasvoihinsa jonkinlaisen fantasiaeläimen piirteet, pukeutui upouuteen ja varmasti kalliiseen fantasiaeläinasuun, johon kuuluivat ainakin pehmoiset vihreät pystykorvat ja kuminen, ihoa myötäilevä "panssari" rinnan ja vatsan alueella. Tässä varustuksessa tyttö lähti Helsingin Rautatientorille pelaamaan, kuten hänellä oli tapana. Siellä oli tuhansia muitakin hulppeissa rooliasuissa. Värikkäät fantasiahahmot pelasivat liikunnallisia pelejään suurissa kaukaloissa, joiden vierellä partioi musta ja keltainen soturiarmeija kuin suoraan jostain futuristisesta videopelistä. Kun mustat soturit lähtivät mustin, haarinskoiduin hevosin ja kiiltävän mustin moottoripyörin vyörymään eteenpäin, muuttuivat keltaisetkin soturit mustiksi, ja suunnaton joukkio muuttui yhä näyttävämmäksi ja liikkui yhä kiihtyvällä vauhdilla. Tämä olisi ollut pelottavaa, jollei olisi ollut selvää, että kyseessä oli vain trendikäs larppipelitapahtuma.

Huwipuisto

Unessa Lintsi oli ikiwanha huvipuisto ja sinne oli kerätty niitä kaikkein wanhimpia huveja esille, joita oli siis ollut siellä joskus sata vuotta sitten. Karusellin runko oli sama kuin nykyään, mutta vaunujen määrä oli huomattavasti pienempi. Oli myös puupöllejä, aina kolmen ryhmissä - pelaajat istuivat kahdella, ja keskimmäisen viistosti leikattuun pintaan oli maalattu "kiinalainen shakkipeli". Tämä alue oli täynnä kiinalaisia turisteja, joille peli oli tuttu. Vuoristorata oli tietysti myös sama vanha puinen, vaunut saattoivat olla puuta myös.

Lammella

Oli pitkä uni, en jaksa sitä kokonaan kertoa, mutta kerron alun.

Olin retkellä jossain luontopaikassa, oli syksyinen ilta. Menin pienelle lammelle katselemaan maisemia ja kaunista siellä olikin. Lampi oli peilityyni ja kaislojen lomasta ilmestyi metallinhohtoinen, notkea lintu, jonka kyljet kiiltelivät punaisina ja selkä ja vatsa kullanvihreinä kun se taituroi ilmassa kolibrimaisen sulavin ja nopein siiveniskuin veden yllä. Katselin sen kaartelua ja mietin, että juuri noin ihmeellisiä lintuja mulla on usein unissani. Kuitenkaan en tajunnut olevani unessa.
Menin nukkumaan kaksikerroksiseen hirsimökkiin, jossa ramppasi koko yön jotain porukkaa niin etten saanut unta ja aamulla, kun olin juuri nukahtamaisillani, sinne pelmahti lapsilauma ja nousin kun nukkuminen ei kerrassaan onnistunut. Menin aamupesulle sinne lammelle.
Tällä kertaa lammen yllä ui kala, jonka kyljet hohtivat samaa punaista ja selkä ja vatsa samaa kullanvihreää kuin linnun. Kala liikkui, jos mahdollista vielä lintuakin sulavammin. Seurasin sen raukeita liikkeitä ensin katseellani ja päätin sitten uida sen kanssa lammen yllä. Kelluin ilmassa kalan vanavedessä tyynen pinnan yllä, oksien alla verkkaisesti, rauhassa kaarrellen.

 Mutta jännintä tässä unessa olikin oikeastaan se että uni kesti tästä kertomastani alusta kronologisesti seuraavaan yöhön saakka. Ja heräsin siihen, että nukahdin unessa lopulta.

Ulkomailla unessa taas

• • Näin unta, jossa olin siskoni ja joidenkin (oikeasti minulle tuntemattomien opiskelijatyyppien) kanssa jossain eksoottisessa paikassa (hyvin etelässä) erittäin hienolla kadulla. Rakennukset olivat moderneja, valtavia, tyylikkäitä.. virtaviivaiset ja värikkäät, mutta hallitut ympäristötaideteokset ulottuivat kadulta paikoittain rakennusten seiniin jättäen kuitenkin arvokkaat kulttuuripalatsien pylväsrivit siisteiksi.
    
    Joku lattaripoika selosti minulle talon katolla, että oli suunnitellut sambaryhmälle esiintymisasut, jotka haluaisi esitellä minulle. Leveällä kävelykadulla kulkikin pelkästään nuoria, mageita ja sporttisia ihmisiä, myös se mainittu sambaryhmä löytyi treenaamasta sieltä. Tyypin suunnittelemat asut olivat kuitenkin kaupungin järjestyssäännön mukaan liian niukat, joten paljettibikinien päälle oli vedetty harmaat trikoot - takamusten kohdalta kuitenkin sikäli äärimmäisen matalasti leikatut, että niukasta asusta sai vilautuksen perusteella aika selkeän kuvan.
    
    Lähdettiin kuitenkin siskon kanssa pois tältä hienostoalueelta kohti maaseutua. Kuljettiin savimuurin viertä kuhmuraista savipolkua pitkin auringon paahatessa kuumasti, kun vanha ja nuori nainen pysäyttivät meidät. Vanha nainen imetti tytärtään, joka oli reilu parikymppinen, ja kertoi ettei maitoa oikein tule enää. Pyysi minua auttamaan, koska olenhan terve ja vahva eurooppalainen. Epäilytti ja tuntui oudolta, mutta imin maitoa hiukan niin että se lähti tulemaan paremmin. Mummo kiitti sydämellisesti ja jatkoi tyttärensä syöttämistä.
    
    Me jatkettiin matkaa ja siskoa harmitti kun se vanhus oli kutsunut häntä hellittelynimellä hänen virallisen nimensä sijaan. Mä taas ihmettelin miten ne osasi suomea. :D

Laiva on lastattu..

Yhdessä unessa oli iso laiva, joka ajoi aivan saaren rantaan, nilkan korkuiseen veteen valkokaakelipohjaisessa meressä. Ihmettelin kyllä kuinka se oli mahdollista, mutta sitten alettiin purkaa lastia. Saari oli trooppisen vehreä, valoisa ja paahteinen. Alkuperäisasukkaat toivat laivalla kotiin salaisia vempeleitä, ja vaikka olin heidän kanssaan "samalla puolella", minun ei ollut soveliasta kantaa salaisimpia virityksiä sisältäviä matkalaukkuja, enhän ollut kuitenkaan paikallista sukua. Pieni, tumma ja tomera pikkupoika kantoi painavan laukun puolestani, kun hänen hento, nenästä napaan punahelminauhoin koristautunut äitinsä katseli uurastusta ja delegoi tehtäviä. Koska en voinut auttaa, katselin kotkakamerasta lentosimulaatiota kun lintu lähestyi saarta. Näin sen silmin, tunsin ilman siipien alla ja saatoin ennustaa virheettömästi joka kaarteen ja laskeutumisen niinkuin olisin ollut osa kotkan mieltä.

Vanhat televisiot

Unessa vanha ystäväni, joka on, surullista kyllä, nykyään huonossa kunnossa huumeiden takia, oli teini-ikäinen ja erittäin kaunis ja hyvinvoiva.
Istuin pilvisessä säässä kadunvaltausjuhlissa kiveyksellä katsomassa maassa lojuvasta vanhasta televisiosta jonkun tutun tekemää väkivaltaista dokumenttia, kun mainitsemani ystävä tuli luokseni ja toi minulle isänsä (hänkin jo nykyään edesmennyt) tekemän, täyteläisen punatäytteisen (mansikka?)leivoksen, jonka pinnalle oli ripoteltu raesokeria. Ilahduin sekä tytön näkemisestä, leivoksesta että tekosyystä lopettaa väkivaltaisen dokkarin tuijottaminen.

Siirryimme leivoksia syöden sisälle vanhaan, hämyiseen taloon, jossa oli melko hiljaista ja lämmin. Siellä hengaili paljon sekä tuttuja että tuntemattomia ihmisiä, monet kokonaan tai puoliksi alasti. Tunnelma oli hedonistinen - syötiin erilaisia leivoksia, jotkut rakastelivat hitaasti, toiset juttelivat, eräs voimakkaasti meikattu, sukupuoleton kyberihminen kylpi isossa metallisessa lavuaarissa sinisen nesteen ja jäiden seassa. Se taisi olla booli. Altaan reunalla oli rivissä keltaisia pulloja. Kysyin, saanko ottaa hänestä kuvan, ja sain luvan.

Kuvasta tuli hieno ja menin auttamaan kahta ystävääni, jotka olivat touhukkaina muuttamassa pois talosta. Suuri, ja vain pienen, katon rajassa sijaitsevan ikkunan heikosti valaisema kylpyhuone oli jo lähes tyhjä, vain joitain lasilevyjä ja loisteputkia piti siirtää vielä muualle. Yksi loisteputki putosi ystäväni kuormasta harmaantuneelle kaakelilattialle ja hän siivosi pois hennot, läpikuultavan valkoiset sirpaleet, kuin irronneet kukan teräledet.

Kun lasitavarat oli siirretty, menin alasti huoneeseen, jossa parikymmentä ihmistä katsoi raukeina sekalaisessa kasassa jälleen jotain vanhanaikaisesta televisiosta, joka oli huoneen ainoa valonlähde. Istuin poikaystäväni syliin lähelle paksulasista ruutua enkä juuri seurannut mitä siellä näytettiin, vaan suutelin miestä kunnes heräsin.

Taikakengät ja muita unosia

Unessa jollain mustalaistytöllä oli sellaiset korkokengät, että jos hän puki ne jalkaansa, hänestä tuli hirmu pitkä ja hoikka, mutta jos joku muu kokeili niitä, ne oli vaan ihan tavalliset korkokengät. Tekivät vähän pidemmän näköiseksi tietysti mutta ei muuta. Tyttö ei ollut huomannut sitä juttua niissä kengissä. Meitä oli pieni porukka tyttöjä, romaneja ja valkolaisia, ja sovitettiin kaikki niitä kenkiä, mutta maagiset ne kengät olivat vain sille yhdelle tytölle. 

Ja se uni pitää kertoa, missä menin vaaleansinisellä kuplavolkkarilla tuhatta ja sataa Keski-Suomeen siskoni ja joidenkin muiden tyttöjen kanssa. Perillä maa oli musta ja tasainen ja siinä kasvoi mustia ruusuja, ei pensaassa vaan yksittäin pitkän varren päässä. Siskoni poimi niitä mustissa mekoissaan ja ruusujen lisäksi maassa kasvoi isoja, kirjavia, raidallisia sieniä. Ruusujen ja sienien lomassa taapersi lunneja kirjavine nokkineen.       Ja toisessa unessa jouduin ihan ex tempore ystäväni balettipariksi illan esitykseen. En ollut tanssinut vuosiin, mutta harjoittelin valkoisessa salissa, jonka ikkunaan lensi valtava, sinimusta perhonen. Perhonen räpytti siivistään kultaisia lieskoja ikkunalasiin. Minut oli esitystä varten maalattu turkoosiksi kasvoista ja käsistä ja pukuni oli samanvärinen. Lensin perhosen perässä kattoon, kun se lähti liikkeelle, ja lentelin sen kanssa niin että unohdin koko balettinäytöksen. Näin taas unta huterista, hylätyistä rakennuksista. Taloista ja silloista.. Yhdessä talossa oli suuria maalauksia, joissa asui vampyyrejä. Päivisin vampyyrit oli lukittuna tauluihin, öisin ne kai astui kylmiin huoneisiin. Mutten pelännyt.. paljoa. :) Ja sillalle oli rakennettu lautakoppeja esteiksi ja niissä kopeissa asui jakkupukuisia tätejä.

Pari unta taas..

Seisoin unessa merellä pyöreällä kalliolla kahden meribiologin kanssa - nuorehko nainen ja vanha mies. Vastapäinen, läheinen, vehreä saari toimi koe-etappina laatikoissa lähetettäville esineille/tiedoille; jos laatikko upposi ennen saarta, ei sitä kannattanut lähettää pidemmällekään. Manner oli kaukana. Helsinki, savulasisen värinen, pilvenpiirtäjineen, kuin 80-luvun jenkkiläisissä tv-sarjoissa, mutta kaunis. Laituriin kiinnitetyissä kolmessa laatikossa kolisi kolme kivääriä. Aurinko laski ihanasti värjäten taivaan punasävyiseksi. Liukuväristä maisemaa vasten se vanha mies näkyi siluettina lähtiessään fillaroimaan taivaalle vanhanaikaisella pyörällään - sellaisella, missä on iso eturengas ja pieni takarengas. Mies kiersi mun ympäri uudelleen ja uudelleen ja huuteli jotain. Se nainen lähti modernilla naistenpyörällä toiseen suuntaan taivasta. Minä seisoin kalliolla rannassa ja hymyilin ja katselin

Toisessa unessa ystäväni oli perustanut pornokaupan. Siellä myytiin kummallisia seksileluja, esimerkiksi jääkaappeja, joihin mahtui istumaan, sellaisia ylhäältä avoimia koppeja.. en älynnyt esineen tarkoitusta mutta kokeilin kohteliaasti istua siihen. Ystäväni tassutteli tavaroiden keskellä kylpytakissa, kun joukko sinitakkisia poliisimiehiä pelmahti käytävälle ryhtyen kiireesti peittämään kaikkea mustin liinoin. xD

Päähenkilön vaihto

Erikoinen, vanha uni;

Muutin (nyt jo ex-)poikaystäväni kanssa pysyvästi Espanjaan (missä oikeastikin asuttiin puolitoista vuotta) ja muutama kaveri muutti meidän kanssa samaan asuntoon, jossa asuttiin oikeasti siellä. Asunto oli mennyt kauhean huonoon kuntoon.. Mentiin alas rannalle chirinquitolle (pieni rantabaari) missä oli töissä joku tyttö, jonka tarinana uni jatkui.

Se tyttö oli töissä myös isossa, hienossa ravintolassa ja oli ihastunut ravintolapäällikköön, joka oli tyttöä huomattavasti vanhempi. Ravintolapäällikkö ei tajunnut yhtään ja järjesti niin, että muka vahingossa erään työvuoron päätteeksi kaatoi tytön vaatteille jotain maitopitoista ruokaa niin että tytön oli vaihdettava vaatteet. Se mies oli järjestänyt tytölle upean iltapuvun mutta ei mennäkseen treffeille tytön kanssa itse, vaan järjestääkseen tytölle treffit erään pulskan ja kömpelön keittiöpojan kanssa, joka oli ihastunut tarjoilijattareen.

Unen lopussa tyttö seisoi peilin ääressä ja mietti, mitä tekisi.