Astuin ruotsinlaivalla hissiin viideltä aamuyöllä. Laiva keinui, natisi ja tömähteli aallokossa niin etten saanut enää nukuttua. Hissin ovet sulkeutuivat ja avautuivat uudelleen lähtökerroksessa. Eteeni ilmestyi varsin komea nuorimies, joka sanoi minulle sekunnin päästä tapaamisestamme; "Come here". Vastasin; "No, I´m going up", ja painoin nappia. Sulkeutuvien ovien välistä katsoivat hämmästyneet nappisilmät. "O-ok", sanoi jätkä ja minä jäin hissiin kihisemään. Vaikka olen kuullut paljon pahempaakin aamuyön gigoloilta, minua jurppi huimaavasti tätä tilannetta laajempi kulttuurinen kokonaisuus; että on ihan normaalia varsinkin tuollaisessa paikassa tuollaiseen aikaan, että miehet komentelevat vieraita naisia tuolla tavalla, aivan luontevasti. Aiemmin olen ollut sillä lailla hyvin kasvatettu tyttö että olisin vastannut kohteliaammin. Elämänkokemukseni on kuitenkin onneksi vihdoinkin opettanut, että tämän kaltaisissa tilanteissa tämän kaltaisilla miehillä on ällistyttävä kyky tarttua pieneenkin kohteliaisuuteen tai positiiviseen eleeseen ja jatkaa tilannetta vaikka maailman tappiin asti. Ja se on hirveän väärin!! Miehen kadehdittava itseluottamus kumpusi käsittääkseni ihan vain miehen seksuaalikulttuurisesta asemasta suhteessa naiseen. Kyseessä oli tässä olettaakseni latinokulttuurin kasvatti, mutta kyllä suomalaismiehetkin - etenkin päissän ruotsinlaivalla - osaavat, joten millään seksuaalikulttuurin eroavaisuuksilla ei koko asiaa voi selittää. Kuinka on mahdollista, että moinen valta-asetelma elää kulttuurissamme (erityisesti ruotsinlaivalla) tänäkin päivänä niin elinvoimaisena, vaikka feminismi ja tasa-arvo on aikaa sitten keksitty!! |
Aaltojen alaista tunnelmaa ja muitakin juttuja Eli hyvin sekava blogi, jota kirjoittaja suosittelee lukemaan ainoastaan siinä tapauksessa, että olet hänestä jostain syystä aivan suunnattoman kiinnostunut.

Näytetään tekstit, joissa on tunniste Vetistä. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste Vetistä. Näytä kaikki tekstit
lauantai 25. lokakuuta 2014
Valtarakenne
torstai 21. maaliskuuta 2013
Löylyä
Iltasanomat kehtasikin tiedustella: "Uskaltaisitko sekasaunaan?"
Musta on ihanaa käydä kaikissa mahdollisissa erilaisissa saunoissa enkä ujostele sekasaunassakaan. Jos valikoi seuransa liian tarkkaan, jää helposti paitsi monista ihmeistä!
Ihminen on saunassa yleensä aidoimmillaan - tuttu tai vieras, nuori tai vanha, mies tai nainen tai jotain muuta! Jos on itse valmis riisumaan vaatteiden lisäksi egonsa niin voi odottaa sitä muiltakin ja kohdata kauniita alastomia ihmisiä myös henkisessä lämmössä. (Tätä todistaa muuten myös loistava dokkari Miesten Vuoro, joka kannattaa ehdottomasti etsiä katsottavaksi jostain jollei ole sitä nähnyt.)
Minusta saunominen on myös erityisen positiivinen osa suomalaisuutta, kaunis rituaali jonka harjoittamisesta ja jakamisesta voidaan syystä olla vähän jopa ylpeitä ja kansallistuntoisia.
En tiedä onko niin että me likinäköiset ollaan vaan onnellisen tiedottomia kaikesta väitetystä pöyristyttävästä pervoilusta ja arvostelevista katseista mitä saunoissa kuulemma esiintyy yhtenään (niiden mukaan jotka eivät sinne tohdi itse tulla), mutta meikä ainakin saunoo ilolla ja riemulla lähes millä hyvänsä porukalla.
Olen ollut saunassa ainakin:
- Luonnonsuojelijoiden kanssa helsinkiläisillä luontotaloilla meren äärellä Harakassa ja Meriharjussa
- Vanhojen tehtaiden isoissa laitosmaisissa työntekijöiden saunoissa, joista tosin moni ei enää lämpiä
- Naistensaunoissa uimahalleissa ja maauimaloissa, esim. Helsingin Yrjönkadulla, missä uidaankin alasti
- Poikain saunaseurassa
- Työkaverien kanssa
- Lasten ja aikuisten kanssa tyylikkään modernissa kaupunkisaunassa Töölön kattojen yllä
- Pilkkopimeässä, kuuman kivikasan ympärille rakennetussa majasaunassa Suomen ainoan vuonon rannalla
- Telttasaunassa vieraassa humaltuneessa pihafestariseurassa omenapuiden alla
- Hylätyn ja sittemmin vallatun teatterin saunassa punkkarien kanssa
- Vanhan kirkon ullakkosaunan rauhassa
- Puusaunassa äidin kanssa
- Helsingin Kallion yllä saunassa ja katolla allasbileissä puhalletuissa muovialtaissa
- Kaverien kerrostalojen saunoissa ja uima-altaallakin
- Tuttujen omakotitalojen erilaisissa vaatimattomissa ja prameissa saunoissa ja saunaosastoissa
- Talkoovoimin rakennetun yhteisöpihasaunan avajaisissa
- Jonkun vieraan firman rekkakuskien lepohuoneiston pienessä sähkösaunassa moottoritien varrella
- Suomenruotsalaisessa savusaunassa
- Kylpylän turkkilaisessa höyrysaunassa missä oli miehiä ja naisia ja tuoksui mintulle
- Eri ystävien monenlaisissa mökkisaunoissa, joissa ollaan uitu avannossa, kieritty hangessa tai nurmikolla tms
- Venäläisen uimahallin saunassa uikkarit päällä häveliäästi ja järjestyksessä
- Kansainvälisten primitivistihippien kanssa metsässä jurttasaunassa, yltäpäältä luonnonsavella valeltuna
- Baarin alakerran kabinetin saunassa osin tutulla bileporukalla
- Puusaunassa karussa luonnonkauniissa saaristossa missä tähtitaivas on huiman kirkas ja hiljaisuus huumaava
- Teatteriryhmän kanssa ahtaasti porealtaassa ja saunassa
- Oriveden opiston saunassa
- Helsingin Erottajan yllä kaari-ikkunasaunassa, mistä saattoi mahallaan maaten katsella ratikoita lumessa
- Kahden kaatuneen puun juurakoiden väliin rakennetussa festarisaunassa
- Mieheni kanssa kaksin, ja lasten synnyttyä koko perheen voimin kotitalon saunavuorossa
- Koiran kanssa monilla ylälauteilla
- Yksin pitkälläni ajatuksissani
Toisaalta yksin saunominenhan onkin ihan oma juttunsa!!
Ei se kysymys taidakaan olla siitä kenen kanssa uskaltaa/haluaa tai ei uskalla/halua saunoa, vaan siitä nauttiiko saunomisesta ylipäänsä. Suomalaisuuteen kai kuuluu että pitäisi tykätä saunoa. Mitä innokkaampi saunoja on, sitä vähemmän valikoi seuraansa. Sillä mittarilla suomalaisuuteni lienee oikein pesunkestävää, vaikka en muuten erityisesti kansallisudellani liehukaan. Buahahahaaaa! :D
Tässäpä joidenkin saunatunnelmaa:
Musta on ihanaa käydä kaikissa mahdollisissa erilaisissa saunoissa enkä ujostele sekasaunassakaan. Jos valikoi seuransa liian tarkkaan, jää helposti paitsi monista ihmeistä!
Ihminen on saunassa yleensä aidoimmillaan - tuttu tai vieras, nuori tai vanha, mies tai nainen tai jotain muuta! Jos on itse valmis riisumaan vaatteiden lisäksi egonsa niin voi odottaa sitä muiltakin ja kohdata kauniita alastomia ihmisiä myös henkisessä lämmössä. (Tätä todistaa muuten myös loistava dokkari Miesten Vuoro, joka kannattaa ehdottomasti etsiä katsottavaksi jostain jollei ole sitä nähnyt.)
Minusta saunominen on myös erityisen positiivinen osa suomalaisuutta, kaunis rituaali jonka harjoittamisesta ja jakamisesta voidaan syystä olla vähän jopa ylpeitä ja kansallistuntoisia.
En tiedä onko niin että me likinäköiset ollaan vaan onnellisen tiedottomia kaikesta väitetystä pöyristyttävästä pervoilusta ja arvostelevista katseista mitä saunoissa kuulemma esiintyy yhtenään (niiden mukaan jotka eivät sinne tohdi itse tulla), mutta meikä ainakin saunoo ilolla ja riemulla lähes millä hyvänsä porukalla.
Olen ollut saunassa ainakin:
- Luonnonsuojelijoiden kanssa helsinkiläisillä luontotaloilla meren äärellä Harakassa ja Meriharjussa
- Vanhojen tehtaiden isoissa laitosmaisissa työntekijöiden saunoissa, joista tosin moni ei enää lämpiä
- Naistensaunoissa uimahalleissa ja maauimaloissa, esim. Helsingin Yrjönkadulla, missä uidaankin alasti
- Poikain saunaseurassa
- Työkaverien kanssa
- Lasten ja aikuisten kanssa tyylikkään modernissa kaupunkisaunassa Töölön kattojen yllä
- Pilkkopimeässä, kuuman kivikasan ympärille rakennetussa majasaunassa Suomen ainoan vuonon rannalla
- Telttasaunassa vieraassa humaltuneessa pihafestariseurassa omenapuiden alla
- Hylätyn ja sittemmin vallatun teatterin saunassa punkkarien kanssa
- Vanhan kirkon ullakkosaunan rauhassa
- Puusaunassa äidin kanssa
- Helsingin Kallion yllä saunassa ja katolla allasbileissä puhalletuissa muovialtaissa
- Kaverien kerrostalojen saunoissa ja uima-altaallakin
- Tuttujen omakotitalojen erilaisissa vaatimattomissa ja prameissa saunoissa ja saunaosastoissa
- Talkoovoimin rakennetun yhteisöpihasaunan avajaisissa
- Jonkun vieraan firman rekkakuskien lepohuoneiston pienessä sähkösaunassa moottoritien varrella
- Suomenruotsalaisessa savusaunassa
- Kylpylän turkkilaisessa höyrysaunassa missä oli miehiä ja naisia ja tuoksui mintulle
- Eri ystävien monenlaisissa mökkisaunoissa, joissa ollaan uitu avannossa, kieritty hangessa tai nurmikolla tms
- Venäläisen uimahallin saunassa uikkarit päällä häveliäästi ja järjestyksessä
- Kansainvälisten primitivistihippien kanssa metsässä jurttasaunassa, yltäpäältä luonnonsavella valeltuna
- Baarin alakerran kabinetin saunassa osin tutulla bileporukalla
- Puusaunassa karussa luonnonkauniissa saaristossa missä tähtitaivas on huiman kirkas ja hiljaisuus huumaava
- Teatteriryhmän kanssa ahtaasti porealtaassa ja saunassa
- Oriveden opiston saunassa
- Helsingin Erottajan yllä kaari-ikkunasaunassa, mistä saattoi mahallaan maaten katsella ratikoita lumessa
- Kahden kaatuneen puun juurakoiden väliin rakennetussa festarisaunassa
- Mieheni kanssa kaksin, ja lasten synnyttyä koko perheen voimin kotitalon saunavuorossa
- Koiran kanssa monilla ylälauteilla
- Yksin pitkälläni ajatuksissani
Toisaalta yksin saunominenhan onkin ihan oma juttunsa!!
Ei se kysymys taidakaan olla siitä kenen kanssa uskaltaa/haluaa tai ei uskalla/halua saunoa, vaan siitä nauttiiko saunomisesta ylipäänsä. Suomalaisuuteen kai kuuluu että pitäisi tykätä saunoa. Mitä innokkaampi saunoja on, sitä vähemmän valikoi seuraansa. Sillä mittarilla suomalaisuuteni lienee oikein pesunkestävää, vaikka en muuten erityisesti kansallisudellani liehukaan. Buahahahaaaa! :D
Tässäpä joidenkin saunatunnelmaa:
maanantai 14. tammikuuta 2013
Laivakoirauni
Koirani
hyppäsi unessa laivasta mereen. Olin kauhuissani koska laiva kulki
todella lujaa ja oli todella suuri; koiralla ei olisi mitään
mahdollisuuksia saada enää laivaa kiinni saati selviytyä perässä
kiemurtelevista hirvittävistä pyörteistä. Juoksin kannella kohti laivan
perää ja huusin hädissäni koiraani ja pyysin "tule, tule, ui kovaa, tule
tänne"! Laivan perässä koira lakkasi uimasta ja olin varma että nyt se
hukkuu, mutta se alkoikin kohota vedestä pää pystyssä aivan
ihmeellisesti. Vesi väistyi sen alta ja huomasin, että laiva oli
osittain sukellusvene, jonka kannella koirani nyt seisoi etutassut
pyöreän, korotetun luukun päällä ja takatassut kannella. Poseerattuaan
siinä sen hetken minkä sukellusveneosiolla kesti nousta pintaan, koira
juoksi sukellusveneen kantta pitkin portaikkoon ja luokseni yläkannelle.
Olin valtavan helpottunut ja hämmästynyt.
tiistai 31. tammikuuta 2012
Faces 2009 Free Stage
Facesissa 2009 saatiin Yakun kanssa tehtäväksi laittaa vähän jotain nättiä myös Free Stagelle, jos ehditään. Meillä ei oikein ollut mitään ideaa, mutta koska merenneidot toimii aina, maalasin yhden, ja siitä se sitten lähti..
Tässä neito vielä kiinni alustassaan. Maalasin hänet mustalle solumuoville ja leikkasin sitten mattoveitsellä siitä irti.
Tässä neito on jo saanut kavereita ympärilleen. Yakup maalasi ison mustekalan ja ryhmätyönä isommalla porukalla syntyi kolmiulotteisia, katosta siimalla roikkuvia kaloja. Materiaalina kaikissa merenelävissä toimi maalattu solumuovi. Niittipyssy lojuu vielä merellisissä maisemissa, mutta lava alkaa muotoutua..
Aallot laskostettiin sinisistä kankaista, jotka olimme värjänneet eläväisiksi, mikä ei harmi kyllä ollenkaan erotu näistä kuvista. Kiinnitellään tässä Maiju Vigrenin ja Sari Taipaleen kanssa kiviä, kaloja ja kaislikoita paikoilleen.
Tältä se sitten näytti festareilla, kun bändi kiipesi lavalle. Lavalle kiipesi bändien lisäksi kyllä paljon muitakin, etenkin lapsia. Pehmeä lattia ja aaltojen alainen tunnelma houkuttelivat kansaa huomaansa ainakin köllöttämään, syömään, istuskelemaan, leikkimään ja pussailemaan. Aika hyvin siihen nähden, että ajatus oli alunperin vaan ihan kevyesti koristella rakennelmaa jollain mitä nyt vauhdissa sattuu löytymään. :)
torstai 26. tammikuuta 2012
Mihin pyykinpesuainetta tarvitaan?
Hiffasin
tuossa jokin aika sitten, että pyykinpesuaine on ihan turha asia.
Se on kallista ja iholle epäterveellistä ja lisäksi pahaksi vesistöille ja haisee liian vahvasti. Pakkaus(jätteen) kyljessä on varoitusruksi: Ärsyttävää. Ja kyllä ärsyttääkin!
Entisaikoina pyykkiä huljuteltiin jossain joessa tai keitettiin padassa. Vähän saatettiin saippuaa ja pyykkilautaa näyttää tahroille ja se riitti. Miten nykyään, kun kone pyörittää kuumassa vedessä pyykit puolestamme, tarvitaan muka erilaisia huipputeknologisia jauheita ja litkuja? Tämä tarve on myyty meille vailla perusteita. Kyllä se hankaus ja kuuma vesi puhdistavat yhä kuten ennenvanhaankin. Päätin lakata käyttämästä pesuaineita tavalliseen pyykkiin, mutta mieheni protestoi ja vaati, että jotain tököttiä on oltava.
Korvasin siis pyykkipulverin ensin nestemäisellä mäntysuovalla, joka pesi hyvin ja tuoksui mukavalle.
Sitten siirryimme pesupähkinöihin, jotka ovat myös toimineet loistavasti. Pähkinät ovat myrkyttömiä luonnontuotteita ja niitä voi käyttää kolmekin kertaa. (Vinkki: laita pähkinät vähän käyttämääsi sukkaan, sido kiinni kolmella peräkkäisellä vetosolmulla ja avaa yksi solmu joka pesun jälkeen. Näin pysyt kärryillä pesukerroista.) Niissä ei ole myöskään hajusteita, mutta laitan joskus eteeristä öljyä, että pyykki tuoksuisi oikein freesille. Ei se tuoksu kyllä säily vaatteissa kuivaksi asti - no halusinkin voimakkaista löyhkistä eroon.
Pakko vielä mainita, että kierrätyspaperisen pähkinäpaketin kyljessä on merenneidon kuva! :)
Valkopyykille pyykkipulveria ekologisempi vaihtari on kloriitti. Sehän on kamala myrkky sekin, mutta kuulemma hajoaa vedessä melko ekologisesti. Valkoiset vaatteet kirkastuvat myös ulkona auringossa ilman myrkkyjä.
Tahranpoistoon on olemassa muitakin keinoja kuin supermyrkyt neonvärisissä pulloissa. Hankaus ja liotus toimivat moneen. Eri tahroille on eri niksit etikasta piimään ja tiskiaineesta hiuslakkaan. Kannattaa googlata tahra ensin, netti on pullollaan hyviä kikkoja!
Vaatteita kannattaa myös tuulettaa, pakkasella varsinkin.
Sitten vielä bonarihifistely: Mankelointi. Rakastan mankelointia!!
Meillä on koira, ja ennen pyyhkeistä ja lakanoista irtosi aina iholle hirveä määrä koirankarvaa. Sitten äitini ja mummoni kehottivat minua mankeloimaan liinavaatteet. Kokeilin, ja nyt en voisi enää jättää mankelointia väliin! Mankelointi litistää kankaan kuidut niin että hiekka, karva, pöly jne pysyvät poissa kuitujen väleistä. Mankeloitu tekstiili siis kestää pidempään, vie vähemmän tilaa kaapissa ja tuntuu ja tuoksuu puhtaammalta kuin mankeloimaton - koska se on sitä.
Loppukevennykseksi aiemmin kuvaamamme pätkä:
Mutta tällä myrkyllä ihmiset tavallisesti pesevät suoraan ihoa vasten pidettävät alusvaatteensakin! Itse en haluaisi iholleni moista myrkkyä. Ja mitä se mahtaakaan tehdä jo valmiiksi rehevöityneille vesistöille.. Mitkä määrät sitä lotrataan veteen ympäri maailmaa joka päivä.. kamalaa!
P.P.S.
Jotkut sanovat ettei pesupähkinöillä tule raikasta pyykkiä. Omat kokemukseni sanovat muuta.
Jos pesupähkinöillä tai pelkällä vedellä ei pyyksitä tule puhtaan tuoksuista, kannattaa tarkistaa pari asiaa.
Pyykkiä pitäisi laittaa koneeseen väljästi. Jos kone on liian täynnä, pyykki ei mahdu liikkumaan rummussa. Se ei kastu kunnolla ja lika jää mytyn sisään. Tietysti pyykki haisee tunkkaiselle, jos se jää likaiseksi.
Eräs pyykkäykseen paljon vaikuttava juttu on pesukoneen kunto. Joskus pesukoneen sisällä voi olla hometta tai varsinkin yleisessä pyykkituvassa sekalaisia pesuainejäämiä, jotka saavat pyykin haisemaan tunkkaiselle, jos hajustettuja pesuaineita ei käytetä peittämään ummehtunutta hajua. Pesukonetta pitäisi putsata (ohjeiden mukaan, kannattaa googlata) ja sitä pitäisi ainakin välillä pyörittää ilman pesuaineita. (Tässäkin pesupähkinät ovat hyviä; niistä ei jää vaikeasti puhdistettaviin rööreihin homehtuvia klimppejä kuten etenkin pesupulvereista tuppaa jäämään.)
Sitten vielä kuivausolosuhteet. Jos pyykki kuivuu ilmavasti kuivaushuoneessa tai ulkona, niin freesiys on taattu, vaikka mitään pesuainetta ei olisi käytetty. Jos taas ahtaassa homeisessa kylppärissä tai rasvaisessa keittiössä niin ei tule raikasta vaikka olisi ollut mitä aineita.
Se on kallista ja iholle epäterveellistä ja lisäksi pahaksi vesistöille ja haisee liian vahvasti. Pakkaus(jätteen) kyljessä on varoitusruksi: Ärsyttävää. Ja kyllä ärsyttääkin!
Entisaikoina pyykkiä huljuteltiin jossain joessa tai keitettiin padassa. Vähän saatettiin saippuaa ja pyykkilautaa näyttää tahroille ja se riitti. Miten nykyään, kun kone pyörittää kuumassa vedessä pyykit puolestamme, tarvitaan muka erilaisia huipputeknologisia jauheita ja litkuja? Tämä tarve on myyty meille vailla perusteita. Kyllä se hankaus ja kuuma vesi puhdistavat yhä kuten ennenvanhaankin. Päätin lakata käyttämästä pesuaineita tavalliseen pyykkiin, mutta mieheni protestoi ja vaati, että jotain tököttiä on oltava.
Korvasin siis pyykkipulverin ensin nestemäisellä mäntysuovalla, joka pesi hyvin ja tuoksui mukavalle.
Sitten siirryimme pesupähkinöihin, jotka ovat myös toimineet loistavasti. Pähkinät ovat myrkyttömiä luonnontuotteita ja niitä voi käyttää kolmekin kertaa. (Vinkki: laita pähkinät vähän käyttämääsi sukkaan, sido kiinni kolmella peräkkäisellä vetosolmulla ja avaa yksi solmu joka pesun jälkeen. Näin pysyt kärryillä pesukerroista.) Niissä ei ole myöskään hajusteita, mutta laitan joskus eteeristä öljyä, että pyykki tuoksuisi oikein freesille. Ei se tuoksu kyllä säily vaatteissa kuivaksi asti - no halusinkin voimakkaista löyhkistä eroon.
Pakko vielä mainita, että kierrätyspaperisen pähkinäpaketin kyljessä on merenneidon kuva! :)
Valkopyykille pyykkipulveria ekologisempi vaihtari on kloriitti. Sehän on kamala myrkky sekin, mutta kuulemma hajoaa vedessä melko ekologisesti. Valkoiset vaatteet kirkastuvat myös ulkona auringossa ilman myrkkyjä.
Tahranpoistoon on olemassa muitakin keinoja kuin supermyrkyt neonvärisissä pulloissa. Hankaus ja liotus toimivat moneen. Eri tahroille on eri niksit etikasta piimään ja tiskiaineesta hiuslakkaan. Kannattaa googlata tahra ensin, netti on pullollaan hyviä kikkoja!
Vaatteita kannattaa myös tuulettaa, pakkasella varsinkin.
Sitten vielä bonarihifistely: Mankelointi. Rakastan mankelointia!!
Meillä on koira, ja ennen pyyhkeistä ja lakanoista irtosi aina iholle hirveä määrä koirankarvaa. Sitten äitini ja mummoni kehottivat minua mankeloimaan liinavaatteet. Kokeilin, ja nyt en voisi enää jättää mankelointia väliin! Mankelointi litistää kankaan kuidut niin että hiekka, karva, pöly jne pysyvät poissa kuitujen väleistä. Mankeloitu tekstiili siis kestää pidempään, vie vähemmän tilaa kaapissa ja tuntuu ja tuoksuu puhtaammalta kuin mankeloimaton - koska se on sitä.
Loppukevennykseksi aiemmin kuvaamamme pätkä:
Viherpesu - tahraton omatunto
P.S.
Valkopyykkipulveri on muuten siivousaineena ehkä ältseintä kamaa ikinä! Siihen suosittelen kyseistä myrkkyä. Kaikki
värjäytymät, jotka ovat puhdistettavissa astioista, tiskipöydästä ja kaikista pinnoista lähtevät
sillä ja karhealla sienellä! Kaikki kokeilemani ultrasupersiivousmyrkyt jäivät kakkoseksi. Mutta tällä myrkyllä ihmiset tavallisesti pesevät suoraan ihoa vasten pidettävät alusvaatteensakin! Itse en haluaisi iholleni moista myrkkyä. Ja mitä se mahtaakaan tehdä jo valmiiksi rehevöityneille vesistöille.. Mitkä määrät sitä lotrataan veteen ympäri maailmaa joka päivä.. kamalaa!
P.P.S.
Jotkut sanovat ettei pesupähkinöillä tule raikasta pyykkiä. Omat kokemukseni sanovat muuta.
Jos pesupähkinöillä tai pelkällä vedellä ei pyyksitä tule puhtaan tuoksuista, kannattaa tarkistaa pari asiaa.
Pyykkiä pitäisi laittaa koneeseen väljästi. Jos kone on liian täynnä, pyykki ei mahdu liikkumaan rummussa. Se ei kastu kunnolla ja lika jää mytyn sisään. Tietysti pyykki haisee tunkkaiselle, jos se jää likaiseksi.
Eräs pyykkäykseen paljon vaikuttava juttu on pesukoneen kunto. Joskus pesukoneen sisällä voi olla hometta tai varsinkin yleisessä pyykkituvassa sekalaisia pesuainejäämiä, jotka saavat pyykin haisemaan tunkkaiselle, jos hajustettuja pesuaineita ei käytetä peittämään ummehtunutta hajua. Pesukonetta pitäisi putsata (ohjeiden mukaan, kannattaa googlata) ja sitä pitäisi ainakin välillä pyörittää ilman pesuaineita. (Tässäkin pesupähkinät ovat hyviä; niistä ei jää vaikeasti puhdistettaviin rööreihin homehtuvia klimppejä kuten etenkin pesupulvereista tuppaa jäämään.)
Sitten vielä kuivausolosuhteet. Jos pyykki kuivuu ilmavasti kuivaushuoneessa tai ulkona, niin freesiys on taattu, vaikka mitään pesuainetta ei olisi käytetty. Jos taas ahtaassa homeisessa kylppärissä tai rasvaisessa keittiössä niin ei tule raikasta vaikka olisi ollut mitä aineita.
sunnuntai 22. tammikuuta 2012
Faces Etnofestival 2010
Maalasin kartan vetiseen reunaan vähän somistusta. Värejä ei ollut montaa, ja nekin lahjoituksena saatuja virhesekoituksia, mutta sellaisen ei voi antaa Facesissa tulla luovuuden tielle. :)

Ulpukoita tietysti, niitä Gumnäsissä kasvaa paljon, vaikka vesi on teknisesti merta.
Suomen ainut vuono on sen verran eksoottinen vesistö, että ties vaikka olisi merihirviöitäkin.
Merenneitoja on tietysti oltava, suolaista tai makeaa!
Solikka 2009 merenneidot
Suomen Rauhanpuolustajien Solidaarisuuskalenterin 2009 kuvitus ei mennyt aivan kuin Strömsössä.
Aikaa piti olla paljon, mutta syksy tuli ja toi mukanaan sellaisen flunssaepidemiakauden, että kun kaikki asianosaiset viimein olivat kunnossa taas ja sain kuulla mitä minulta toivottiin käytännössä, aikaa keksiä kuvitusteemat ja piirtää ne olikin enää kaksi viikkoa! Kiirettä piti, mutta aika riitti yllättävän paljoon lopulta, eikä intoni hommaa kohtaan kärsinyt pikku paniikista. Joitain ideoita en ehtinyt toteuttaa, mutta ehkä näin ideoista valikoituivat parhaat kalenteriin.
Aikaa piti olla paljon, mutta syksy tuli ja toi mukanaan sellaisen flunssaepidemiakauden, että kun kaikki asianosaiset viimein olivat kunnossa taas ja sain kuulla mitä minulta toivottiin käytännössä, aikaa keksiä kuvitusteemat ja piirtää ne olikin enää kaksi viikkoa! Kiirettä piti, mutta aika riitti yllättävän paljoon lopulta, eikä intoni hommaa kohtaan kärsinyt pikku paniikista. Joitain ideoita en ehtinyt toteuttaa, mutta ehkä näin ideoista valikoituivat parhaat kalenteriin.
Muunmuassa merenneidothan ovat minusta aina hyvä idea.

Itämeri-päivä ansaitsi tietenkin merenneitokuvan seurakseen. Maailman rehevöityneimmässä meressä neito käyttää kaasunaamaria ja kalatkin hengityssuojaimia.
Vammaisten päivänä onnekseen pyörätuolin meren pohjasta löytänyt vammautunut vedenneito rullasi pitkin kalenterin sivuja.
Oceania
Faces Etnofestival 2010
Maalasin taas sivuprojektina merenneidon.
Neito sai punaisen tukan ja liian pitkän käsivarren..
Myöhemmin Frey tykästyi neitoon ja nimesi hänet Oceaniaksi. Freyn luona Oceania taitaa keinutella lanteitaan yhä edelleen.
lauantai 21. tammikuuta 2012
Viherneidot
Moni on kysynyt, ovatko Viherneidot siskokset, ystävykset vaiko rakastajat toisilleen. He eivät suostu kertomaan..

Sekatekniikka paperille, 2006
keskiviikko 18. tammikuuta 2012
Lammella
Oli pitkä uni, en jaksa sitä kokonaan kertoa, mutta kerron alun.
Olin retkellä jossain luontopaikassa, oli syksyinen ilta. Menin
pienelle lammelle katselemaan maisemia ja kaunista siellä olikin. Lampi
oli peilityyni ja kaislojen lomasta ilmestyi metallinhohtoinen, notkea
lintu, jonka kyljet kiiltelivät punaisina ja selkä ja vatsa
kullanvihreinä kun se taituroi ilmassa kolibrimaisen sulavin ja nopein
siiveniskuin veden yllä. Katselin sen kaartelua ja mietin, että juuri
noin ihmeellisiä lintuja mulla on usein unissani. Kuitenkaan en tajunnut
olevani unessa.
Menin nukkumaan kaksikerroksiseen hirsimökkiin,
jossa ramppasi koko yön jotain porukkaa niin etten saanut unta ja
aamulla, kun olin juuri nukahtamaisillani, sinne pelmahti lapsilauma ja
nousin kun nukkuminen ei kerrassaan onnistunut. Menin aamupesulle sinne
lammelle.
Tällä kertaa lammen yllä ui kala, jonka kyljet hohtivat
samaa punaista ja selkä ja vatsa samaa kullanvihreää kuin linnun. Kala
liikkui, jos mahdollista vielä lintuakin sulavammin. Seurasin sen
raukeita liikkeitä ensin katseellani ja päätin sitten uida sen kanssa
lammen yllä. Kelluin ilmassa kalan vanavedessä tyynen pinnan yllä,
oksien alla verkkaisesti, rauhassa kaarrellen.
Mutta jännintä tässä unessa olikin oikeastaan se että uni kesti tästä kertomastani alusta kronologisesti seuraavaan yöhön saakka. Ja heräsin siihen, että nukahdin unessa lopulta.
keskiviikko 28. joulukuuta 2011
"Maahanmuuttaja"
Olipa kerran tällainenkin uutinen:
Uutisen kommentointi oli tavalliseen tapaan pääosin ällistyttävän asiatonta ja typerää. Vaahdottiin mm. siitä, miksi maahanmuuttajat saa ja me suomalaiset ei, miksi enemmistön pitää sopeutua vähemmistön tapoihin (??) ja kenen verorahoilla ne verhot maksetaan (!).
Itseäni häiritsi eniten se, että jutussa puhuttiin "maahanmuuttajista". En tiedä, oliko toimittaja pyrkinyt hienovaraisuuteen vai mihin, mutta mielestäni sanan "maahanmuuttaja" käyttö ei ollut tässä(kään) asiallista.
Siis "maahanmuuttajille"? Koska Vantaalle muuttaneet ruotsalaiset ja espanjalaiset eivät voi uida verhoitta?
Onhan lukijakunta kommenteista päätellen aika ennakkoluuloista, mutta pahentaisiko vai helpottaisiko ennakkoluuloja jos puhuttaisi asioista niiden oikeilla nimillä? Vetäisen nyt villisti omasta hatustani olettamuksen, että verhot laitetaan islaminuskoisten uimarien suojaksi, vaikkei sellaiseen viitattu jutussa mitenkään. He voivat olla maahanmuuttajia tai Suomessa syntyneitä. Sanan "maahanmuuttaja" käyttö tässä yhteydessä herättää mielestäni, ikävä kyllä, näköjään monissa lukijoissa lähinnä epämääräistä muukalaispelkoa tai erityiskohtelukateutta perusteetta kaikkia ulkomaalaisia kohtaan. Ketään ei kiinnostanut vähääkään se, että verhoilla peitetään myös -oletuksen mukaan suomalaisia- nakuja perheitä.
Pohjoismaista Suomeen muuttaneita valkoihoisia ihmisiä ei edes sanota maahanmuuttajiksi, saati jos suomalainen muuttaa minne tahansa ulkomaille - hän ei missään nimessä ole "maahanmuuttaja". Silti Suomessa suomalaiseksi syntynyttä kutsutaan sillä nimellä helposti, jos hän on tummaihoinen ja/tai uskonnoltaan muuta kuin kristitty tai ateisti.
Sana "maahanmuuttaja" on saanut niin negatiivisen latauksen, ettei sitä pitäisi mielestäni käyttää enää kenestäkään.
Uimahalli hankki uimarit peittävät verhot
Martinlaakson uimahallissa aloitetaan ensi vuoden alussa
maahanmuuttajille tarkoitetut uintivuorot. Käytännössä normaaleiden
aukioloaikojen ulkopuolella järjestettävien uintien aikana hallin suuret
ikkunat peitetään kankaalla. Järjestelyt liittyvät maahanmuuttajille
kohdistettuun Sporttia kaikille - liikuntaa kotouttavasti Vantaalla
-hankkeeseen.
- Halliin on asennettu verhot tämän syksyn aikana. Hankkeen puitteissa meidän keskeinen tehtävä on poistaa kaikenlaisia esteitä. Maahanmuuttajien kohdalla on ollut esteenä, että koska uimahallit ovat avoimia paikkoja, maahanmuuttajilla ei ole ollut mahdollista osallistua uintitoimintaan, toteaa projektipäällikkö Marja Auroma.
Hankkeessa on kumppaneina liikunta- ja maahanmuuttajajärjestöjä, nuorisotoimi sekä kouluja.
Auroma perustelee verhojen käyttöönottamista sillä, että Vantaalla on tarkoitus mahdollistaa uiminen kaikille sitä haluaville. Verhot ovat käytössä myös muun muassa koululaisryhmien aikana, mikäli ryhmä koostuu maahanmuuttajalapsista.
Maahanmuuttajauinnit keskitetään Martinlaaksoon ja Korsoon
Vantaalla myös Korson uimahallissa järjestetään erillisiä uinteja maahanmuuttajille, mutta verhojen käyttäminen ei ole ollut tarpeen uimahallin arkkitehtuurin vuoksi. Martinlaaksossa yksi uimahallin seinistä on kokonaan lasia.
- Tällä hetkellä meillä ei ole vastaavanlaista toimintaa suunnitteilla Tikkurilaan tai ensi vuonna avattavaan Hakunilan uimahalliin. Pyrimme keskittämään nämä toiminnot Martinlaakson ja Korson uimahalleihin, Auroma kertoo.
Martinlaakson uimahallissa järjestetään syksyisin perheille tarkoitettu alastonuintia, jolloin verhot tulevat olemaan niinikään käytössä.
- Halliin on asennettu verhot tämän syksyn aikana. Hankkeen puitteissa meidän keskeinen tehtävä on poistaa kaikenlaisia esteitä. Maahanmuuttajien kohdalla on ollut esteenä, että koska uimahallit ovat avoimia paikkoja, maahanmuuttajilla ei ole ollut mahdollista osallistua uintitoimintaan, toteaa projektipäällikkö Marja Auroma.
Hankkeessa on kumppaneina liikunta- ja maahanmuuttajajärjestöjä, nuorisotoimi sekä kouluja.
Auroma perustelee verhojen käyttöönottamista sillä, että Vantaalla on tarkoitus mahdollistaa uiminen kaikille sitä haluaville. Verhot ovat käytössä myös muun muassa koululaisryhmien aikana, mikäli ryhmä koostuu maahanmuuttajalapsista.
Maahanmuuttajauinnit keskitetään Martinlaaksoon ja Korsoon
Vantaalla myös Korson uimahallissa järjestetään erillisiä uinteja maahanmuuttajille, mutta verhojen käyttäminen ei ole ollut tarpeen uimahallin arkkitehtuurin vuoksi. Martinlaaksossa yksi uimahallin seinistä on kokonaan lasia.
- Tällä hetkellä meillä ei ole vastaavanlaista toimintaa suunnitteilla Tikkurilaan tai ensi vuonna avattavaan Hakunilan uimahalliin. Pyrimme keskittämään nämä toiminnot Martinlaakson ja Korson uimahalleihin, Auroma kertoo.
Martinlaakson uimahallissa järjestetään syksyisin perheille tarkoitettu alastonuintia, jolloin verhot tulevat olemaan niinikään käytössä.
- Sanna Jompero, Vartti
Uutisen kommentointi oli tavalliseen tapaan pääosin ällistyttävän asiatonta ja typerää. Vaahdottiin mm. siitä, miksi maahanmuuttajat saa ja me suomalaiset ei, miksi enemmistön pitää sopeutua vähemmistön tapoihin (??) ja kenen verorahoilla ne verhot maksetaan (!).
Itseäni häiritsi eniten se, että jutussa puhuttiin "maahanmuuttajista". En tiedä, oliko toimittaja pyrkinyt hienovaraisuuteen vai mihin, mutta mielestäni sanan "maahanmuuttaja" käyttö ei ollut tässä(kään) asiallista.
Siis "maahanmuuttajille"? Koska Vantaalle muuttaneet ruotsalaiset ja espanjalaiset eivät voi uida verhoitta?
Onhan lukijakunta kommenteista päätellen aika ennakkoluuloista, mutta pahentaisiko vai helpottaisiko ennakkoluuloja jos puhuttaisi asioista niiden oikeilla nimillä? Vetäisen nyt villisti omasta hatustani olettamuksen, että verhot laitetaan islaminuskoisten uimarien suojaksi, vaikkei sellaiseen viitattu jutussa mitenkään. He voivat olla maahanmuuttajia tai Suomessa syntyneitä. Sanan "maahanmuuttaja" käyttö tässä yhteydessä herättää mielestäni, ikävä kyllä, näköjään monissa lukijoissa lähinnä epämääräistä muukalaispelkoa tai erityiskohtelukateutta perusteetta kaikkia ulkomaalaisia kohtaan. Ketään ei kiinnostanut vähääkään se, että verhoilla peitetään myös -oletuksen mukaan suomalaisia- nakuja perheitä.
Pohjoismaista Suomeen muuttaneita valkoihoisia ihmisiä ei edes sanota maahanmuuttajiksi, saati jos suomalainen muuttaa minne tahansa ulkomaille - hän ei missään nimessä ole "maahanmuuttaja". Silti Suomessa suomalaiseksi syntynyttä kutsutaan sillä nimellä helposti, jos hän on tummaihoinen ja/tai uskonnoltaan muuta kuin kristitty tai ateisti.
Sana "maahanmuuttaja" on saanut niin negatiivisen latauksen, ettei sitä pitäisi mielestäni käyttää enää kenestäkään.
torstai 22. joulukuuta 2011
Olispa kylpyamme!
Joskus päätin toivoa kylpyammetta ja uskoa siihen, että se manifestoituu elämääni jos tarpeeksi toivon.
Kävikin niin, että muutin Espanjassa asuntoon, jossa oli kuin olikin kylpyamme! Ihanaa! Tosin kylpyhuoneen ikkuna oli kummallinen lasisäleikkö, joka ei sulkeutunut tiiviiksi ikkunaksi lainkaan. Ei se mitään. Mutta ylimmässä kerroksessa veden paine oli niin onneton, että ammeen täyttäminen kesti tuntikausia. Ei se mitään. Mutta boileri oli sen verran pieni ja kaukana ammeesta, että jos ammeeseen saikin vettä, se oli kylmää. Lisäksi joku neropatti oli asentanut kylppärin pistorasian suihkun ja ammeen välille niin, että kun hana oli auki, vettä valui hissuksiin pistorasiasta sisään. Tämä, paitsi että oli sähköteknisesti eri hasardi juttu, myös aiheutti seinän toiselle puolen kasvavan homeläikän siihen, missä naamani sijaitsi öisin kun nukuin..
Nyt toivon kylpyammetta. johon tulee lämmintä ja puhdasta vettä riittävästi siinä tapauksessa että haluan sitä sinne, ja että vesi poistuu myös ammeesta tarvittaessa asianmukaiseen viemäriin, ja että amme sijaitsee muutenkin asiallisesti sähkö- ja putkivarustellussa tilassa, jossa on lämmin ja siistiä. Pitää nimittäin näemmä olla tarkka siitä mitä ryhtyy manifestoimaan elämäänsä.
Kävikin niin, että muutin Espanjassa asuntoon, jossa oli kuin olikin kylpyamme! Ihanaa! Tosin kylpyhuoneen ikkuna oli kummallinen lasisäleikkö, joka ei sulkeutunut tiiviiksi ikkunaksi lainkaan. Ei se mitään. Mutta ylimmässä kerroksessa veden paine oli niin onneton, että ammeen täyttäminen kesti tuntikausia. Ei se mitään. Mutta boileri oli sen verran pieni ja kaukana ammeesta, että jos ammeeseen saikin vettä, se oli kylmää. Lisäksi joku neropatti oli asentanut kylppärin pistorasian suihkun ja ammeen välille niin, että kun hana oli auki, vettä valui hissuksiin pistorasiasta sisään. Tämä, paitsi että oli sähköteknisesti eri hasardi juttu, myös aiheutti seinän toiselle puolen kasvavan homeläikän siihen, missä naamani sijaitsi öisin kun nukuin..
Nyt toivon kylpyammetta. johon tulee lämmintä ja puhdasta vettä riittävästi siinä tapauksessa että haluan sitä sinne, ja että vesi poistuu myös ammeesta tarvittaessa asianmukaiseen viemäriin, ja että amme sijaitsee muutenkin asiallisesti sähkö- ja putkivarustellussa tilassa, jossa on lämmin ja siistiä. Pitää nimittäin näemmä olla tarkka siitä mitä ryhtyy manifestoimaan elämäänsä.
maanantai 19. joulukuuta 2011
Laiva on lastattu..
Yhdessä unessa oli iso laiva, joka ajoi aivan saaren rantaan, nilkan korkuiseen veteen valkokaakelipohjaisessa meressä. Ihmettelin kyllä kuinka se oli mahdollista, mutta sitten alettiin purkaa lastia. Saari oli trooppisen vehreä, valoisa ja paahteinen. Alkuperäisasukkaat toivat laivalla kotiin salaisia vempeleitä, ja vaikka olin heidän kanssaan "samalla puolella", minun ei ollut soveliasta kantaa salaisimpia virityksiä sisältäviä matkalaukkuja, enhän ollut kuitenkaan paikallista sukua. Pieni, tumma ja tomera pikkupoika kantoi painavan laukun puolestani, kun hänen hento, nenästä napaan punahelminauhoin koristautunut äitinsä katseli uurastusta ja delegoi tehtäviä. Koska en voinut auttaa, katselin kotkakamerasta lentosimulaatiota kun lintu lähestyi saarta. Näin sen silmin, tunsin ilman siipien alla ja saatoin ennustaa virheettömästi joka kaarteen ja laskeutumisen niinkuin olisin ollut osa kotkan mieltä.
sunnuntai 4. joulukuuta 2011
Vesitalon asukit
Unessani olin
(ainakin osan aikaa) valtavassa puutalossa, jossa piti olla lintuja,
mutta oli muutakin.
Linnut oli ihmeellisiä fantasiasiivekkäitä; joillain oli valtavat puuhkapystöt, toisilla pitkäjalkaisilla oli terävät hainhampaat ja eräiden värit ja kuviot lähes häikäisivät kun ne sukivat siipiään vedessä.
Leikin jonkun kanin kanssa leikkiä, jossa se matki korvillaan mun käsien liikkeitä. Se oli hauskaa, tehtiin sitä pitkään.
Manaatit, mielikuvitukselliset merieläimet sekä virtahevot ja alligaattorit tuntuivat liukkailta uidessaan mun jalkoja viistäen kun kahlasin puoliksi vedellä täytetyissä, puuseinäisissä huoneissa.
Alakerrassa mellasti gangsterijoukkio, joka muuttui sähkönsiniseksi virtaukseksi ja piiloutui porukalla jääkaappiin. Valion luomumaito ja muut tutut elintarvikkeet pilaantuivat kun roistot asettuivat niihin, ja etikettien logot muuttuivat sellaisiksi, että jokaisessa oli nähtävillä pääkallo. Nerokasta, hämmästyttävää, huvittavaa. :)
Linnut oli ihmeellisiä fantasiasiivekkäitä; joillain oli valtavat puuhkapystöt, toisilla pitkäjalkaisilla oli terävät hainhampaat ja eräiden värit ja kuviot lähes häikäisivät kun ne sukivat siipiään vedessä.
Leikin jonkun kanin kanssa leikkiä, jossa se matki korvillaan mun käsien liikkeitä. Se oli hauskaa, tehtiin sitä pitkään.
Manaatit, mielikuvitukselliset merieläimet sekä virtahevot ja alligaattorit tuntuivat liukkailta uidessaan mun jalkoja viistäen kun kahlasin puoliksi vedellä täytetyissä, puuseinäisissä huoneissa.
Alakerrassa mellasti gangsterijoukkio, joka muuttui sähkönsiniseksi virtaukseksi ja piiloutui porukalla jääkaappiin. Valion luomumaito ja muut tutut elintarvikkeet pilaantuivat kun roistot asettuivat niihin, ja etikettien logot muuttuivat sellaisiksi, että jokaisessa oli nähtävillä pääkallo. Nerokasta, hämmästyttävää, huvittavaa. :)
Hoitouni
Ihmeellisessä unessa polvistuin vaalean, kirkasvetisen altaan ääreen ja
laskin yläruumiini veteen "kellumaan". Kelluin kasvot veden alla kunnes
suustani tai rinnastani putosi altaan pohjalle muutaman kilon painoinen,
valkea kivi. Nousin vedestä ja asetuin altaan vierellä olevalle
korokkeelle tai vuoteelle selälleni. Kun suljin silmät, joku tuli ja
"silitti ilmaa" ylitseni, päästä jalkoihin, kuin reiki-hoitoa.. Se
tuntui pimeän lämpöiseltä, rauhoittavalta.
Akvaariomiehet
Näin
unta, missä aurinko paistoi ja istuin kuumassa bussissa. Joku nainen
nukkui mun takana niin että kätensä roikkuivat mun penkin selkänojan yli siten etten voinut nojata. Jouduin sanomaan muutaman kerran että
siirrätkö kätesi, ennen kuin heräsi sen verran että siirsi.
Alkoi
yhtäkkiä sataa kaatamalla, juuri kun mun piti jäädä bussista. Juoksin
sateeseen, ihmiset seisoskelivat kuvauksellisina ryhminä sadetta pitämässä
katosten alla. Ihailin heitä ja värikkäitä sateenvarjoja. En
välittänyt kastumisesta, hypin paljain jaloin lätäköihin, joiden kiiltävän mustan
pinnan alta roiskui sateenkaaren väristä vettä kaikkialle.
Huomasin
kadun reunassa jännän rakennelman, missä oli neljä neliönmuotoista,
taustapahvillista akvaariota, joissa ui jokaisessa yksi hyvin komea,
notkea mies. Akvaariot oli aseteltu katsojaa ympäröivään kaareen ja noin
metrin päässä akvaarioikkunoista kulki kaareva levy niin, ettei
akvaarioita voinut katsella kaukaa, vaan ainoastaan hyvin läheltä.
Astuin akvaariomiesten luo ja tanssin heidän kanssaan, miehet veden
alla, minä rankkasateessa.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)