Valtarakenne

Astuin ruotsinlaivalla hissiin viideltä aamuyöllä. Laiva keinui, natisi ja tömähteli aallokossa niin etten saanut enää nukuttua. Hissin ovet sulkeutuivat ja avautuivat uudelleen lähtökerroksessa. Eteeni ilmestyi varsin komea nuorimies, joka sanoi minulle sekunnin päästä tapaamisestamme; "Come here". Vastasin; "No, I´m going up", ja painoin nappia. Sulkeutuvien ovien välistä katsoivat hämmästyneet nappisilmät. "O-ok", sanoi jätkä ja minä jäin hissiin kihisemään. Vaikka olen kuullut paljon pahempaakin aamuyön gigoloilta, minua jurppi huimaavasti tätä tilannetta laajempi kulttuurinen kokonaisuus; että on ihan normaalia varsinkin tuollaisessa paikassa tuollaiseen aikaan, että miehet komentelevat vieraita naisia tuolla tavalla, aivan luontevasti. Aiemmin olen ollut sillä lailla hyvin kasvatettu tyttö että olisin vastannut kohteliaammin. Elämänkokemukseni on kuitenkin onneksi vihdoinkin opettanut, että tämän kaltaisissa tilanteissa tämän kaltaisilla miehillä on ällistyttävä kyky tarttua pieneenkin kohteliaisuuteen tai positiiviseen eleeseen ja jatkaa tilannetta vaikka maailman tappiin asti. Ja se on hirveän väärin!! Miehen kadehdittava itseluottamus kumpusi käsittääkseni ihan vain miehen seksuaalikulttuurisesta asemasta suhteessa naiseen. Kyseessä oli tässä olettaakseni latinokulttuurin kasvatti, mutta kyllä suomalaismiehetkin - etenkin päissän ruotsinlaivalla - osaavat, joten millään seksuaalikulttuurin eroavaisuuksilla ei koko asiaa voi selittää. Kuinka on mahdollista, että moinen valta-asetelma elää kulttuurissamme (erityisesti ruotsinlaivalla) tänäkin päivänä niin elinvoimaisena, vaikka feminismi ja tasa-arvo on aikaa sitten keksitty!!

Löylyä

Iltasanomat kehtasikin tiedustella: "Uskaltaisitko sekasaunaan?"

Musta on ihanaa käydä kaikissa mahdollisissa erilaisissa saunoissa enkä ujostele sekasaunassakaan. Jos valikoi seuransa liian tarkkaan, jää helposti paitsi monista ihmeistä!

Ihminen on saunassa yleensä aidoimmillaan - tuttu tai vieras, nuori tai vanha, mies tai nainen tai jotain muuta! Jos on itse valmis riisumaan vaatteiden lisäksi egonsa niin voi odottaa sitä muiltakin ja kohdata kauniita alastomia ihmisiä myös henkisessä lämmössä. (Tätä todistaa muuten myös loistava dokkari Miesten Vuoro, joka kannattaa ehdottomasti etsiä katsottavaksi jostain jollei ole sitä nähnyt.)

Minusta saunominen on myös erityisen positiivinen osa suomalaisuutta, kaunis rituaali jonka harjoittamisesta ja jakamisesta voidaan syystä olla vähän jopa ylpeitä ja kansallistuntoisia.

En tiedä onko niin että me likinäköiset ollaan vaan onnellisen tiedottomia kaikesta väitetystä pöyristyttävästä pervoilusta ja arvostelevista katseista mitä saunoissa kuulemma esiintyy yhtenään (niiden mukaan jotka eivät sinne tohdi itse tulla), mutta meikä ainakin saunoo ilolla ja riemulla lähes millä hyvänsä porukalla.

Olen ollut saunassa ainakin:

- Luonnonsuojelijoiden kanssa helsinkiläisillä luontotaloilla meren äärellä Harakassa ja Meriharjussa
- Vanhojen tehtaiden isoissa laitosmaisissa työntekijöiden saunoissa, joista tosin moni ei enää lämpiä
- Naistensaunoissa uimahalleissa ja maauimaloissa, esim. Helsingin Yrjönkadulla, missä uidaankin alasti
- Poikain saunaseurassa
- Työkaverien kanssa
- Lasten ja aikuisten kanssa tyylikkään modernissa kaupunkisaunassa Töölön kattojen yllä
- Pilkkopimeässä, kuuman kivikasan ympärille rakennetussa majasaunassa Suomen ainoan vuonon rannalla
- Telttasaunassa vieraassa humaltuneessa pihafestariseurassa omenapuiden alla
- Hylätyn ja sittemmin vallatun teatterin saunassa punkkarien kanssa
- Vanhan kirkon ullakkosaunan rauhassa
- Puusaunassa äidin kanssa
- Helsingin Kallion yllä saunassa ja katolla allasbileissä puhalletuissa muovialtaissa
- Kaverien kerrostalojen saunoissa ja uima-altaallakin
- Tuttujen omakotitalojen erilaisissa vaatimattomissa ja prameissa saunoissa ja saunaosastoissa
- Talkoovoimin rakennetun yhteisöpihasaunan avajaisissa
- Jonkun vieraan firman rekkakuskien lepohuoneiston pienessä sähkösaunassa moottoritien varrella
- Suomenruotsalaisessa savusaunassa
- Kylpylän turkkilaisessa höyrysaunassa missä oli miehiä ja naisia ja tuoksui mintulle
- Eri ystävien monenlaisissa mökkisaunoissa, joissa ollaan uitu avannossa, kieritty hangessa tai nurmikolla tms
- Venäläisen uimahallin saunassa uikkarit päällä häveliäästi ja järjestyksessä
- Kansainvälisten primitivistihippien kanssa metsässä jurttasaunassa, yltäpäältä luonnonsavella valeltuna
- Baarin alakerran kabinetin saunassa osin tutulla bileporukalla
- Puusaunassa karussa luonnonkauniissa saaristossa missä tähtitaivas on huiman kirkas ja hiljaisuus huumaava
- Teatteriryhmän kanssa ahtaasti porealtaassa ja saunassa
- Oriveden opiston saunassa
- Helsingin Erottajan yllä kaari-ikkunasaunassa, mistä saattoi mahallaan maaten katsella ratikoita lumessa
- Kahden kaatuneen puun juurakoiden väliin rakennetussa festarisaunassa
- Mieheni kanssa kaksin, ja lasten synnyttyä koko perheen voimin kotitalon saunavuorossa
- Koiran kanssa monilla ylälauteilla
- Yksin pitkälläni ajatuksissani

Toisaalta yksin saunominenhan onkin ihan oma juttunsa!!

Ei se kysymys taidakaan olla siitä kenen kanssa uskaltaa/haluaa tai ei uskalla/halua saunoa, vaan siitä nauttiiko saunomisesta ylipäänsä. Suomalaisuuteen kai kuuluu että pitäisi tykätä saunoa. Mitä innokkaampi saunoja on, sitä vähemmän valikoi seuraansa. Sillä mittarilla suomalaisuuteni lienee oikein pesunkestävää, vaikka en muuten erityisesti kansallisudellani liehukaan. Buahahahaaaa! :D

Tässäpä joidenkin saunatunnelmaa:

Reippaina käymme rekkain alle

Minulta kysytään usein:
-"Miten sä uskallat pitää koiraasi vapaana? Eiks se juokse auton alle?"

Ei, se ei juokse auton alle.

Jos uskot että oma koirasi juoksisi niin suositan vahvasti että kokeilet! Jos luottamus koirasi älykkyyteen on tuota luokkaa, toivon että koirasi siirtyy fiksumpaan seuraan ja jättää sinut juoksemaan päättömänä autojen alle. Vai käveletkö kenties päin seinää tai vastaantulijoita kun koirasi ei ole taluttamassa sinua narusta pitäen?

Hassisen Kone: Reippaina käymme rekkain alle

Lentävä lautanen

Eräänä kesäisenä päivänä pyöräilimme lauman kanssa Helsingin Keskuspuistossa.

Oli helteinen sää ja olimme juoneet jo kaiken mukaan ottamamme veden, joten pysähdyimme urheilupuiston pukuhuoneille täyttämään vesipulloja.

Kysäisimme lasin takana istuvalta ukkelilta, löytyisikö koiralle jotain vesikuppia että saisi paremmin juodakseen. Mies toi avuliaasti syvän lautasen, jonka koira mielellään tyhjensikin raikkaasta vedestä tuossa tuokiossa.

Palauttaessamme astiaa herra ukkeli ei huolinut sitä takaisin. "Kun siitä on eläin juonut niin voiko sitä nyt enää käyttää.. Heittäkää pois vaan", sanoi ukkeli. Hölmistyneenä pakkasimme petoeläimen käyttämän, saastuneen, joskin ulkoisesti petollisen sievän ja lujatekoisen ruokailuvälineen fillarin koriin ja jatkoimme seikkailujamme.

Kotona pesimme astian. Tänäkin päivänä juhlistaa kyseinen esine kattaustamme aamiaispödässä tai lounaalla muistuttaen lämpöisestä päivästä, jona jano spesismistä huolimatta sammui.

Kerjäämisestä

Kerjäläisasiasta puhuttaessa jaksetaan aina huokailla että "voi kunpa kerjäläiset kerjäisivätkin itselleen, mutta järjestäytynyt mafiahan ne rahat vie".

En tunne kaupunkini tämänhetkisiä kerjäläisiä, mutta jokunen vuosi sitten tunsin muutamia henkilökohtaisesti, ja tiedän että he kerjäsivät ehdottomasti vain itselleen ja omalle perheelleen (oli perhe sitten lähellä tai kaukana). Ei kaukaisemmille sukulaisille, ei naapuriautonromun tai -teltan kerjäläisperheille, ei millekään mafialle eikä mystisille järjestäytyneille pahiksille. Koskaan en ole tuntenut tai kuullut kenenkään tietävän ketään, joka olisi vaikuttanut kerjäävän jollekin muulle kuin itselleen tai läheisimmälle perheelleen.

Mietipä itse. Ihmiskauppiaille on kaikin puolin näppärämpää ja tuottoisampaa pistää uhrinsa tekemään töitä vieraassa maassa vaikka baarissa tai pizzeriassa valheellisilla lupauksilla huijaten, kuin kerjäämään. Työssäkäyvän huijattavan voi tavoittaa puhelimitse ja palkassa on jotain mitä vetää välistä. Ihmiseltä, jolla ei ole asuntoa, työtä tai mitään, on vaikea uhata ottaa mitään pois, jos rahaa ei tipu. Väkivallalla voi uhata, mutta kännykätöntä ja pankkikortitonta ihmistä on vaikea tavoittaa uhkailtavaksi, jollei uhkaaja kulje hänen vierellään 24/7. Millainen vaiva rikollisilla olisikaan sijaiskerjääjän pitämisessä suhteessa kerjäämällä saatuun taloudelliseen voittoon? Tuskin missään mielessä kannattava.

Suoraan sanoen en henkilökohtaisesti oikein jaksa uskoa koko urbaanilegendaan liituraitapukuisista mafiaporhoista, joille kerjäläisten saamat roposet muka menevät. Näiden kasvottomien rikollisjärjestöjen olemassaoloa ei koskaan ole konkreettisesti esitetty missään. Luulisi, että jos niin laajalti tiedetään kerjäläisten rahojen menevän automaattisesti näille rosvoille, osa voroista olisi jo saatu kiinni. Kehtaan arvella, että näitä juttuja levitetäänkin siksi, että ohikulkijoilla olisi parempi omatunto jättää auttamatta ja ajattelematta syvällisemmin niitä, joilla todella ei ole mahdollisuuksia olojensa parantamiseen kuten meillä itsellämme olisi, vaikka menettäisimme kaiken omaisuutemme. Sen kohtaaminen nimittäin sattuu, hämmentää ja pistää miettimään paljon laajempiakin asiakokonaisuuksia.

Haluan huomauttaa, että syrjittyjä voi auttaa muutoinkin kuin rahallisesti tai lahjoittamalla ruokaa tai vilttejä. Jo ystävällinen katse itsensä halveksituksi kokeman ihmisen silmiin voi merkitä paljon. Pahinta ihmiselle on tulla kohdelluksi kuin ei olisi olemassakaan.

Naistenpäivä

Vaikka naistenpäivä meni jo, haluan jakaa tässä naistenpäivätoivotukseni, jonka kirjoitin toisaalle asianmukaisena päivänä. Sillä onhan jokainen päivä kaikkien päivä.

Näin se kuuluu:

Valoisaa, lämmintä ja ihanaa naistenpäivää kaikille, naisille ja muille!
Äideille, mummuille ja niille, jotka aikovat tai olisivat halunneet äideiksi tai mummuiksi, ja niille, jotka eivät halua lapsia.
Niille, jotka syntyivät tytöiksi, ja niille, jotka ryhtyivät naisiksi myöhemmin.
Niille, jotka haluavat naisellisuuden sijaan edustaa jotain muuta, ja niille, joita koko asia ei kiinnosta lainkaan.
Niille, joiden mielestä naisellisuus on muutakin kuin ripsiväriä ja pinkkejä mekkoja.
Ja kaikille, jotka pitävät jostakusta naisesta ja jokaiselle, joka on syntynyt naisesta.

Sosiaalisten Oikeuksien Karkauspäivä 29.2.2012

Sosiaalisten Oikeuksien Karkauspäivä kuplantäyttöineen meni lopulta hyvin, vaikka jännitystä piisasi!

Sää oli edellisen päivän lumimyräkän jälkeen onneksi tyyni ja aurinkoinen, mutta päänvaiva ei loppunut suinkaan säähän.

Ensin pelotti ettei ehditä täyttää kuplaa siihen mennessä kun mielenosoitus saapuu Senaatintorille. Köydet oli solmussa ja mietittiin siinä porukalla kuinkas se alppiperhonen sidottiinkaan..

Söpö joukkoliikennetyttö tuli haastamaan meitä järkevään kaupunkiliikkumiseen lippulappuineen ja ohikulkijoille piti samalla ystävällisesti kertoa mitä me tehdään, ja siinä meni tietysti laskut sekaisin. Aggregaatin käynnistys oli samanlainen show kuin normaalisti, ja puhelin soi kahden minuutin välein, mutta lopulta saatiin kaikki kuntoon.

Ehdittiin hyvin täyttää pallo ennen mielenosoituksen saapumista, sillä puhallin olikin odotettua tehokkaampi. Se oli tuulialttiin, tempoilevan  puolitäyttövaiheen kannalta hyvä juttu, mutta puhallin oli silti melkein liiankin tehokas. Nimittäin, vaikka jätettiin huoltoluukku avoimeksi, kuplan alkaessa olla täysi kuului yllättäen pari pamausta ja koko teos oli vähällä revetä halki juuri kun yleisömme pääsi paikalle.

 

Sännättiin Sannin kanssa teippaamaan saumoistaan ratkennutta napaa ja onnistuttiin kuromaan pahin repeämä kiinni räpin soidessa ja punalippujen liehuessa ympärillä. Moni tarjoutui ystävällisesti avuksi, mutta homma hoitui yllättävänkin hyvin kahdestaan kuplanrakennusprojektin aikana karttuneiden jeesusteipinlujien teippaustaitojen turvin. Repeämä täytyi kuitenkin vielä teipata myös sisäpuolelta, jotta se kestäisi koko tapahtuman ajan, joten menin Yakun avustamana sisälle kuplaan melko korkealla sijaitsevasta huoltoaukosta ja teippasin sisäpuolen kuntoon.

Yaku juonsi tilaisuutta, eikä ehtinyt auttaa mua ulos kuplasta. Ulkopuolella oli paljon tuttuja ja pullakahvit ja musiikkiesityksiä, mutta en päässyt niiden luo, koska olin Sosiaalisten Oikeuksien Kuplassa vankina! Mietin että tältä tuntuu olla syrjäytetty. Siitä tuli mun spontaani syrjäytymisperformanssi.

 Onneksi Yaku toi välillä kuumaa mehua ja voileipää, ettei siellä nyt aivan kurjaa ollut kuitenkaan. Aloin jopa viihtyä! Väkijoukko lippuineen näkyi utuisena muovisenämän läpi ja Silky kävi välillä tuuppimassa kuplaa tassulla ja kuonolla mun kohdalta. Olisi halunnut kuplaan mun luo, mutta ei se olisi siellä kauaa viihtynyt.

Mikä se sitten oikein on, se "sosiaalisten oikeuksien kupla"?

No sosiaalisista oikeuksista puhutaan paljon. Parannuksia luvataan, ja näennäisesti Suomessa kaikki voivat hyvin. Kuitenkin täällä on paljon erityyppistä syrjäytymistä ja tärkeät toimet pulassa olevien auttamiseksi jäävät usein käytännössä toteuttamatta varojen puutteen tai muun takia.

Tapahtuman päävaatimukset kuuluivat siis näin: Lisää resursseja nuorten syrjäytymisen ehkäisyyn, kohtuuhintaisia asuntoja, sekä perustuloa tukiviidakon sijaan. Eniten apua tarvitsevilla ei usein riitä voimia paperisotaan, ja tilanne vaikeutuu entisestään. 

Siksi siis pyöreä, kuplamainen rakennelma.

Asunnottomuudesta, perustulosta ja muistakin aiheista pidettiin karkauspäivänä puheita useiden eri puhujien toimesta, ja välillä kuultiin musaa. Jontti yhtyeineen oli tosin myöhässä.

Onneksi Yaku on hyvä viihdyttämään yleisöä, ja hehkutti mm. sitä, kuinka meille luvattiin pienenä, että 2000-luvulla on sitten lentäviä autoja ja jokaisella mahdollisuus sellaiseen työhön josta nauttii, koska koneet hoitaa kaikki ikävät hommat. Kuitenkin nykyään autot pysyy maassa ja töitä on tehtävä enemmän kuin koskaan! Täytyykö meidän odottaa lentäviä autoja ennenkuin perustulo tulee kysymykseen? Vai miten olisi perustulo nyt! 

Kun asiapitoinen sanottava alkoi loppua mutta Jonttia ei vaan näkynyt ja yleisö oli yhä kuulolla, Yaku keksi että  väliaikaohjelmana Silky voisi esittää temppuja. Yaku pyysi Silkyn aukealle mikrofonin kautta, ja Silky tuli heti. Yaku pyysi Silkyä istumaan ja antamaan tassun. Helppo nakki Silkylle. Yleisö huokaili ihastuksissaan. Toinen tassu meni jo vaikeaksi. Yleisö jännitti, ja kun toinen tassu nousi, Silky sai valtavat aplodit 300 mielenosoittajalta! Hihkuin yksinäni ylpeänä kuplassa, vaikka en nähnytkään aukiolle saakka. Ja sieltä se Jontti jo saapuikin mikin varteen ja veti hienon keikan, vaikka ei kaikki mennyt heidänkään yhtyeellä niinkuin Strömsössä.

Lopuksi kupla tyhjennettiin väkijoukon katsellessa. Kun tapahtumakutsussa luki niin isolla: "PUHKAISTAAN SOSIAALISTEN OIKEUKSIEN KUPLA!!", niin tottakai ihmiset hihkuivat heti ison kuplan nähdessään Senaatintorilla, että joko se kohta puhkaistaan!

 

 Yakupin alkuperäisen idean taustalla oli ajatus hauskojen ilmatäytteisten rakennelmien toteuttamisesta ja käyttämisestä toistuvasti esim.  riemukkaissa kesäriennoissa. Emme siis olleet  aikeissa puhkaista kuplaa, eikä se olisi kovin dramaattisesti puhjennutkaan, ihan teknisistä syistä.

Onneksi pari viimeistä puhujaa, viimeisimpänä Yakup itse, hillitsivät yleisön intoa puhkaisemisen suhteen huomauttamalla, ettei sosiaalisten oikeuksien kuplan, kuten tämän muovisenkaan kuplan puhkeaminen tapahdu dramaattisen räjähdysmäisesti, vaan hitaasti hiipuen ja kokoon lässähtäen lähes ääneti, ilman että sitä huomaakaan, jollei katso tarkkaan. :)

Sosiaalisten Oikeuksien Kupla

PUHKAISTAAN SOSIAALISTEN OIKEUKSIEN KUPLA!
Tervetuloa mukaan karkauspäivän tapahtumaan sosiaalisen oikeudenmukaisuuden puolesta Helsingissä 29.2.2012 klo 16-18! Kulkue starttaa Hakaniemen torilta ja päätyy Senaatintorille.

LET'S BURST THE BUBBLE OF SOCIAL RIGHTS!
Welcome to the leap day happening for social justice in Helsinki on 29.2.2012 at 4 pm from Hakaniemen tori to Senaatintori.

Tässä esimakua Senaatintorilla nähtävästä Sosiaalisten Oikeuksien Kuplasta. Tapahtumassa nähtävä kupla on vielä rakenteilla, ja se tulee olemaan kuvan prototyyppiä koko lailla suurempikokoinen. Kuplat on rakennettu talkoovoimin rakennusmuovista ja ilmastointiteipistä, tasavertaisten sosiaalisten oikeuksien sekä kaiken hauskan puolesta. :)

Tapahtuman järjestää Helsingin sosiaalinen oikeudenmukaisuus ry ja kansanliike.
Happening organised by Helsingin sosiaalinen oikeudenmukaisuus ry (Helsinki social justice) ry and people's movement.

Lisätietoja: http://www.facebook.com/events/242128312537407/

Hissun kissun kerrostalossa

Erilaisissa suomalaisissa pihapiireissä, meidänkin taloyhtiössä, elää tragikoominen naapurikyttäyskulttuuri, joka usein perustuu joko rasismiin tai ikäsyrjintään. Tyypillisesti kyttääjä on vanhempi, auktoriteetteihin ja järjestyksen ylläpitoon kovin viehtynyt herra tai rouva, ja valittaa tyypillisesti vain itseään nuoremmista tai ulkomaalaisista naapureista. Ei toki suoraan, vaan soittelemalla isännöitsijäntoimistoon. Valitusperuste on usein liioiteltu tai keksitty - riittää että kyttääjä on nähnyt, kuullut tai kuvitellut jotain. Huvittavimpia kuulemiani syytöksiä oli esim. se kun eräs pappa kertoi minulle pyykkituvassa, että toinen pyykkikärry puuttuu, koska meidän rapun mustaihoinen mies on varastanut sen - hän oli käynyt sitä vaatimassa takaisinkin, mutta mies ei ollut myöntänyt ottaneensa sitä, tai se kun eräs rouva oli -jälleen pyykkituvassa- minun vuorollani, ja puolustautui syyttämällä virheestään mustalaisia, ja raivosi soittavansa isännöitsijälle. Rapussa kyttääjä on aina asiallisen vaisu jos kohtaa naapureita, eikä missään tapauksessa sano enempää kuin korkeintaan arvokkaasti "hei".

Juuri missään ei asuta niin harvakseltaan eikä juuri missään rakenneta niin hyvin ja äänieristetysti kuin Suomessa, eikä juuri missään ole niin hiljaisia ihmisiä kuin täällä, joten täytyy käyttää mielikuvitusta naapureista valittamiseen.

Málagassa asuin erillisessä kopperossa korkean kerrostalon katolla, näennäisen eristyksissä kaikista kaupungin äänistä. Mekkala oli silti huomattava yötäpäivää, koska rakennustekniikka, arkkitehtuuri ja asumiskulttuuri ovat siellä kovin toista kuin täällä. Espanjassa roikutaan puolittain ikkunasta huutamassa fudismatsin aikana, ja rapussa tungeksitaan päivin juoruilemassa kovaan ääneen, kun kaikki koittavat puhua metelin yli, luoden näin lisää hälinää. Yöllä on paras aika elämöidä, koska päivällä on kesäisin liian kuuma tehdä mitään, joten viis yörauhasta. Asunnot ovat pieniä ja lähekkäin, kadut kapeita, puita ei missään vaimentamassa mökää. Tööttääminen on yleinen ja kivana pidetty harrastus autoillessa. Äänet raikuvat ja kimpoilevat kuilumaisista sisäpihoista, kivilattioista ja marmoriseinistä, yksilasisten ikkunoiden läpi, eikä kukaan valita metelistä, joka ei vaikene koskaan!

Täällä Helsingin lähiöissä ollaan etenkin nyt talvisaikaan kuin huopatossutehtaalla hangen keskellä. Itseäni rauhoittaa kun kuulen sentään joskus että joku on hereillä yöllä tai katsoo piirrettyjä aamulla tai musisoi päivällä tai nauraa hohottaa illalla puhelimeen.. Se on sitä vaisua suomalaista yhteisöllisyyttä. Tietää, ettei ole yksin kylmässä ja pimeässä, vaan naapurit ovat lähellä ja hengissä. Mutta jos väärä henkilö kuulee ääntä toisesta asunnosta, kilkattaa taas isännöitsijäntoimiston puhelin. Rauha senkin virkailijan sielulle, joka joutuu siihen luuriin vastailemaan!

Onneksi täällä asuu nykyään sellaisiakin ihmisiä, joiden kanssa voi jutella mukavia kun törmätään.

Jos nyt naapurista kuuluisi säännöllistä kännitappelua, loputtoman omistautunutta poraamista tai jos siellä treenaisi intohimon hekumalla aloitteleva blackmetal-bändi niin saattaisi alkaa minunkin kankkua hangata. Ehkä siitä voisi silloin mainita asianosaisille, vaikka lapulla postiluukusta, jos olisi vaikea sanoa suoraan.

Kerran teatterityhmämme esiintyi tuossa lähistöllä, ja tultiin katuteatterikiertueen viimeisen näytöksen kunniaksi meille istumaan iltaa. Oli ollut helteinen kesäpäivä ja päätimme istua pihalla. Huolehtien mahdollisesti häiriintyvistä naapureista pyysimme erästä näyttelijätärtä kirjoittamaan suurelle pahville kohteliaan viestin naapureille - sellaisen, missä kehotetaan sanomaan suoraan, jos häiritsemme. Neiti spreijasi tekstin: "TUU EKA AVAUTUU, SOITA SIT VAST KYTÄT".

Kukaan ei tullut avautuu, eikä soittanut kyttiä. Jokunen naapuri kävi naureskelemassa pyynnölle. 

Köyhyyttä ja rikkautta

Virastojen kanssa asioidessa tulee lähes aina paha mieli ja masennus. Siellä juuri sanellaan millainen tulisi "kunnon kansalaisen" olla, ja oma näkemykseni eroaa tässä pahasti virallisesta virastolinjasta. "Kunnollisuus" mitataan Kelan, työkkärin ja sossun ovien takana ilmeisesti myös valitettavasti keskimääräistä useammin irrelevantein perustein, kuten ulkonäön mukaan.

Siellä saa itse kukin kuulla olevansa pitkäaikaistyötön, syrjäytymisvaarassa, karenssissa, riittämättömästi koulutettu, väärän ikäinen, koeajalla, urasuunnittelun tai elämänhallintavalmennuksen tai työnhakukoulutuksen tai kynttilänvalantaterapiaryhmän tarpeessa tms. Varsinkin, jos ei näytä siistin harmaalta suomalaiselta toimistorotalta. Viesti on liian usein että "Sinulla menee huonosti. Me yritämme parhaamme mukaan auttaa Sinua, mutta koska Sinä et oikein sovi suunnittelemaamme Kunnollisen Suomen Kansalaisen muottiin, katsotaan tuleeko Sinusta ikinä mitään". Ja kaikki tämä tarpeeton mielipaha vain jonkin verrattain pienen taloudellisen tuen vuoksi! Entäs jos onnistuukin saamaan jotain tukea? Heti on joku kateellinen vierellä ilkkumassa sosiaalipummiksi. Siksi yritän välttää koko laitoksia.

Rahasta tulee helposti huoli, vaikka raha on aivan hölmö syy huolehtia verrattuna moneen vakavampaan aiheeseen. Ja toisaalta, on myös rajattomasti sellaista rikkautta, johon verrattuna rahan arvo on mitätön.

Eri virastot yrittävät motivoida suomalaisia aktiiviseen työelämään monin kummallisinkin keinoin. Esimerkkinä asumistukeni - ainut tuki, jota haen (ja saan). Asumistukeani on jokin aika sitten laskettu, kuulemma koska minulla olisi mahdollisuus hankkia suuremmat tulot. Eli jos olisin työkkärin asiakas ja saisin työttömyyskorvausta tai normaalia palkkaa kokopäivätöistä, saisin myös enemmän asumistukea! Mihin minä silloin sitä tarvitsisin?! Mutta kun en halua työkkäriä enkä kokopäiväduunia elämääni, vaan olen vapaaehtoisesti pienituloinen, saan vähemmän asumistukea. Kiintoisa logiikka, mutta epäonnistuu nolosti yrityksessään saada minut haaveilemaan oravanpyörästä 10 sentin kolikot silmissä tuikkien.

Olen kiitollinen siitä avusta jonka saan, ja loput tarvitsemani tulot hankin milloin mitäkin työtä tekemällä. En tee mitään kurjaa enkä epäeettistä, koska elämä on a) liian kaunista ja innostavaa kulutettavaksi harmaaseen raatamiseen ja siitä ruikuttamiseen, sekä b) liian arvokasta ja haurasta, jotta omalla taloudenhoidolla olisi reilua oikeuttaa muiden ihmisten, olentojen tai yhteisen ympäristömme välillinen tai välitön riisto tai tuhoaminen (monet karmivimmista asioista maailmassa on aina tehty, ja tehdään edelleen niiden ihmisten toimesta, jotka "tekevät vain työtään"). Teen siis vaihtelevia, kivoja palkkatöitä sen verran kuin haluan ja/tai sen verran kuin on pakko. Työkkärin kautta en saanut, kuitenkin vuosia sen asiakkaana oltuani, koskaan yhtään työpaikkaa - ainoastaan yhden puolen vuoden koulutuksen ja paljon pahaa mieltä, karensseja ja paperisotaa. Kaikki työpaikkani olen löytänyt itse. Mol:in nettisivuja osaan käyttää ilmankin että käyn välillä haukuttavana, mutta kokemukseni osoittaa, että työn saamiseen tarvitaan yleensä aina suhteita, joten enpä paljon netitse töitä enää etsi.

Sanoin että teen töitä sen verran kuin "on pakko". Se tarkoittaa minulle aika vähää. Pärjään mainiosti reippaasti alle sillä rahalla, jonka sosiaalivirasto katsoo minimitoimeentulorajaksi. Minimitoimeentuloon on ymmärtääkseni laskettu esimerkiksi Hesarin tilaus. Itse pärjään loistavasti ilman Hesaria, ilman telkkaria, ilman tupakkaa, ilman autoa, ilman alkoholia, ilman moderia puhelinta, ilman vaatekauppoja, ilman i-vekottimia ja sisustusdesignia ja hiusmuotoilutuotteita ja 3d-elokuvia ja ryppyvoiteita jne jne..

Näiden sijaan minulla on aikaa ja vapautta. Minulla on ystäviä, joita ehdin tavata. Minulla on mies, jota ehdin helliä. Minulla on pitkiä ja fantastisia unia. Minulla on koira, jota ehdin huomioida, sisällä ja ulkona. Minulla on mahdollisuus olla luova ja osallistua mielenkiintoisiin projekteihin, tai perustaa projekteja. Minulla on mielenrauha. Minulla on viihtyisä koti, jota ehdin hoitaa. Minulla on aikaa keskittyä korjaamaan ja koristelemaan vaatteita ja rikkinäisiä käyttöesineitä, jottei tarvitse ostaa uusia. Minulla on mahdollisuus valmistaa kunnollista ruokaa ja aikaa nauttia siitä rauhassa. Minulla on aikaa olla kiitollinen. Minulla on tapana lukea mielenkiintoisia kirjoja ja seurata luontoa. Minulla on vapaus lähteä retkelle tai liftaamaan ulkomaille tai bongaamaan tähdenlentoja tai metsään tai galleriaan tai puutarhaan tai pulkkamäkeen tai ystävän luo teelle tai minne haluankin, koska tahansa, tai jäädä kotiin jos ei huvita tai sää on kurja, sekä paljon muuta, mitä ei rahalla saa - ja minkä jatkuva rahan tekeminen monilta estää.

Joidenkin mielestä ikäiseni henkilö on parhaassa työiässä ja (mm.) siksi velvoitettu paiskimaan töitä 5 päivää viikossa ja ryyppäämään, shoppailemaan ja ideaparkittamaan automarketin ja drive-inin kautta viikonloput kansantalouden, tai sitten oman eläkkeen kartuttamisen hyväksi, ja sitten vanhana olisi lupa ottaa aikaa ja rentoutua. 

Heille haluan sanoa, että vaikken ole mikään taloustieteilijä (kaukana siitä), uskallan epäillä ettäkö talouskasvu ensinnäkään tekee maailmalle mitään hyvää nytkään, saati että se tulevaisuudessa voi enää jatkua. Ja mitä eri alueiden talouksille käy kun kasvu kääntyy laskuun, kiinnostaa minua varsin vähän tällä hetkellä - kiinnostavampaa on se, tapahtuuko se ennen vai jälkeen sen pisteen, jossa luonnonvarat on käytetty eivätkä ne enää riitä ihmisten ja eläinten hengenpitimiksi, tai edes luonnon uusiutumiseen. Ja vielä että sitten kun minä olen eläkeiässä, kuka takaa ettei mikään luonnonmullistus, talousmullistus tai poliittinen muutos ole siihen mennessä tehnyt tavalla tai toisella tyhjäksi peräänkuulutettuja elinikäisiä ponnistelujani runsaan ja mehevän eläkkeen saavuttamiseksi? Jos opettelen pärjäämään vähällä jo nyt, enköhän sitten eläkkeellä jo aika hyvin osaa. Vielä lisäksi haluan huomauttaa, että oma isäni kuoli juuri ennen kuin ehti alkaa nauttia eläkepäivistään, eikä hän ollut ainoa, jolle on käynyt niin. 

Kukaan tuskin väittää vastaan kun sanotaan, että ihmisen tulisi elää tässä hetkessä. Hetkessä eläminen helpottuu, kun lakkaa ajattelemasta rahan logiikalla.

Mihin pyykinpesuainetta tarvitaan?

Hiffasin tuossa jokin aika sitten, että pyykinpesuaine on ihan turha asia.

Se on kallista ja iholle epäterveellistä ja lisäksi pahaksi vesistöille ja haisee liian vahvasti. Pakkaus(jätteen) kyljessä on varoitusruksi: Ärsyttävää. Ja kyllä ärsyttääkin!

Entisaikoina pyykkiä huljuteltiin jossain joessa tai keitettiin padassa. Vähän saatettiin saippuaa ja pyykkilautaa näyttää tahroille ja se riitti. Miten nykyään, kun kone pyörittää kuumassa vedessä pyykit puolestamme, tarvitaan muka erilaisia huipputeknologisia jauheita ja litkuja? Tämä tarve on myyty meille vailla perusteita. Kyllä se hankaus ja kuuma vesi puhdistavat yhä kuten ennenvanhaankin. Päätin lakata käyttämästä pesuaineita tavalliseen pyykkiin, mutta mieheni protestoi ja vaati, että jotain tököttiä on oltava.

Korvasin siis pyykkipulverin ensin nestemäisellä mäntysuovalla, joka pesi hyvin ja tuoksui mukavalle.

Sitten siirryimme pesupähkinöihin, jotka ovat myös toimineet loistavasti. Pähkinät ovat myrkyttömiä luonnontuotteita ja niitä voi käyttää kolmekin kertaa. (Vinkki: laita pähkinät vähän käyttämääsi sukkaan, sido kiinni kolmella peräkkäisellä vetosolmulla ja avaa yksi solmu joka pesun jälkeen. Näin pysyt kärryillä pesukerroista.) Niissä ei ole myöskään hajusteita, mutta laitan joskus eteeristä öljyä, että pyykki tuoksuisi oikein freesille. Ei se tuoksu kyllä säily vaatteissa kuivaksi asti - no halusinkin voimakkaista löyhkistä eroon.
Pakko vielä mainita, että kierrätyspaperisen pähkinäpaketin kyljessä on merenneidon kuva! :)

Valkopyykille pyykkipulveria ekologisempi vaihtari on kloriitti. Sehän on kamala myrkky sekin, mutta kuulemma hajoaa vedessä melko ekologisesti. Valkoiset vaatteet kirkastuvat myös ulkona auringossa ilman myrkkyjä.

Tahranpoistoon on olemassa muitakin keinoja kuin supermyrkyt neonvärisissä pulloissa. Hankaus ja liotus toimivat moneen. Eri tahroille on eri niksit etikasta piimään ja tiskiaineesta hiuslakkaan. Kannattaa googlata tahra ensin, netti on pullollaan hyviä kikkoja!

Vaatteita kannattaa myös tuulettaa, pakkasella varsinkin.

Sitten vielä bonarihifistely: Mankelointi. Rakastan mankelointia!!
Meillä on koira, ja ennen pyyhkeistä ja lakanoista irtosi aina iholle hirveä määrä koirankarvaa. Sitten äitini ja mummoni kehottivat minua mankeloimaan liinavaatteet. Kokeilin, ja nyt en voisi enää jättää mankelointia väliin! Mankelointi litistää kankaan kuidut niin että hiekka, karva, pöly jne pysyvät poissa kuitujen väleistä. Mankeloitu tekstiili siis kestää pidempään, vie vähemmän tilaa kaapissa ja tuntuu ja tuoksuu puhtaammalta kuin mankeloimaton - koska se on sitä.

Loppukevennykseksi aiemmin kuvaamamme pätkä:

 

Viherpesu - tahraton omatunto

P.S.

Valkopyykkipulveri on muuten siivousaineena ehkä ältseintä kamaa ikinä! Siihen suosittelen kyseistä myrkkyä. Kaikki värjäytymät, jotka ovat puhdistettavissa astioista, tiskipöydästä ja kaikista pinnoista lähtevät sillä ja karhealla sienellä! Kaikki kokeilemani ultrasupersiivousmyrkyt jäivät kakkoseksi.

Mutta tällä myrkyllä ihmiset tavallisesti pesevät suoraan ihoa vasten pidettävät alusvaatteensakin! Itse en haluaisi iholleni moista myrkkyä. Ja mitä se mahtaakaan tehdä jo valmiiksi rehevöityneille vesistöille.. Mitkä määrät sitä lotrataan veteen ympäri maailmaa joka päivä.. kamalaa!

P.P.S.

Jotkut sanovat ettei pesupähkinöillä tule raikasta pyykkiä. Omat kokemukseni sanovat muuta.
Jos pesupähkinöillä tai pelkällä vedellä ei pyyksitä tule puhtaan tuoksuista, kannattaa tarkistaa pari asiaa.

Pyykkiä pitäisi laittaa koneeseen väljästi. Jos kone on liian täynnä, pyykki ei mahdu liikkumaan rummussa. Se ei kastu kunnolla ja lika jää mytyn sisään. Tietysti pyykki haisee tunkkaiselle, jos se jää likaiseksi.

Eräs pyykkäykseen paljon vaikuttava juttu on pesukoneen kunto. Joskus pesukoneen sisällä voi olla hometta tai varsinkin yleisessä pyykkituvassa sekalaisia pesuainejäämiä, jotka saavat pyykin haisemaan tunkkaiselle, jos hajustettuja pesuaineita ei käytetä peittämään ummehtunutta hajua. Pesukonetta pitäisi putsata (ohjeiden mukaan, kannattaa googlata) ja sitä pitäisi ainakin välillä pyörittää ilman pesuaineita. (Tässäkin pesupähkinät ovat hyviä; niistä ei jää vaikeasti puhdistettaviin rööreihin homehtuvia klimppejä kuten etenkin pesupulvereista tuppaa jäämään.)

Sitten vielä kuivausolosuhteet. Jos pyykki kuivuu ilmavasti kuivaushuoneessa tai ulkona, niin freesiys on taattu, vaikka mitään pesuainetta ei olisi käytetty. Jos taas ahtaassa homeisessa kylppärissä tai rasvaisessa keittiössä niin ei tule raikasta vaikka olisi ollut mitä aineita.

 

"Maahanmuuttaja"

 Olipa kerran tällainenkin uutinen:

Uimahalli hankki uimarit peittävät verhot

Martinlaakson uimahallissa aloitetaan ensi vuoden alussa maahanmuuttajille tarkoitetut uintivuorot. Käytännössä normaaleiden aukioloaikojen ulkopuolella järjestettävien uintien aikana hallin suuret ikkunat peitetään kankaalla. Järjestelyt liittyvät maahanmuuttajille kohdistettuun Sporttia kaikille - liikuntaa kotouttavasti Vantaalla -hankkeeseen.
- Halliin on asennettu verhot tämän syksyn aikana. Hankkeen puitteissa meidän keskeinen tehtävä on poistaa kaikenlaisia esteitä. Maahanmuuttajien kohdalla on ollut esteenä, että koska uimahallit ovat avoimia paikkoja, maahanmuuttajilla ei ole ollut mahdollista osallistua uintitoimintaan, toteaa projektipäällikkö Marja Auroma.
Hankkeessa on kumppaneina liikunta- ja maahanmuuttajajärjestöjä, nuorisotoimi sekä kouluja.
Auroma perustelee verhojen käyttöönottamista sillä, että Vantaalla on tarkoitus mahdollistaa uiminen kaikille sitä haluaville. Verhot ovat käytössä myös muun muassa koululaisryhmien aikana, mikäli ryhmä koostuu maahanmuuttajalapsista.

Maahanmuuttajauinnit keskitetään Martinlaaksoon ja Korsoon
Vantaalla myös Korson uimahallissa järjestetään erillisiä uinteja maahanmuuttajille, mutta verhojen käyttäminen ei ole ollut tarpeen uimahallin arkkitehtuurin vuoksi. Martinlaaksossa yksi uimahallin seinistä on kokonaan lasia.
- Tällä hetkellä meillä ei ole vastaavanlaista toimintaa suunnitteilla Tikkurilaan tai ensi vuonna avattavaan Hakunilan uimahalliin. Pyrimme keskittämään nämä toiminnot Martinlaakson ja Korson uimahalleihin, Auroma kertoo.
Martinlaakson uimahallissa järjestetään syksyisin perheille tarkoitettu alastonuintia, jolloin verhot tulevat olemaan niinikään käytössä.

• Sanna Jompero, Vartti

Uutisen kommentointi oli tavalliseen tapaan pääosin ällistyttävän asiatonta ja typerää. Vaahdottiin mm. siitä, miksi maahanmuuttajat saa ja me suomalaiset ei, miksi enemmistön pitää sopeutua vähemmistön tapoihin (??) ja kenen verorahoilla ne verhot maksetaan (!).

Itseäni häiritsi eniten se, että jutussa puhuttiin "maahanmuuttajista". En tiedä, oliko toimittaja pyrkinyt hienovaraisuuteen vai mihin, mutta mielestäni sanan "maahanmuuttaja" käyttö ei ollut tässä(kään) asiallista.
Siis "maahanmuuttajille"? Koska Vantaalle muuttaneet ruotsalaiset ja espanjalaiset eivät voi uida verhoitta?

Onhan lukijakunta kommenteista päätellen aika ennakkoluuloista, mutta pahentaisiko vai helpottaisiko ennakkoluuloja jos puhuttaisi asioista niiden oikeilla nimillä? Vetäisen nyt villisti omasta hatustani olettamuksen, että verhot laitetaan islaminuskoisten uimarien suojaksi, vaikkei sellaiseen viitattu jutussa mitenkään. He voivat olla maahanmuuttajia tai Suomessa syntyneitä. Sanan "maahanmuuttaja" käyttö tässä yhteydessä herättää mielestäni, ikävä kyllä, näköjään monissa lukijoissa lähinnä epämääräistä muukalaispelkoa tai erityiskohtelukateutta perusteetta kaikkia ulkomaalaisia kohtaan. Ketään ei kiinnostanut vähääkään se, että verhoilla peitetään myös -oletuksen mukaan suomalaisia- nakuja perheitä.

Pohjoismaista Suomeen muuttaneita valkoihoisia ihmisiä ei edes sanota maahanmuuttajiksi, saati jos suomalainen muuttaa minne tahansa ulkomaille - hän ei missään nimessä ole "maahanmuuttaja". Silti Suomessa suomalaiseksi syntynyttä kutsutaan sillä nimellä helposti, jos hän on tummaihoinen ja/tai uskonnoltaan muuta kuin kristitty tai ateisti.

Sana "maahanmuuttaja" on saanut niin negatiivisen latauksen, ettei sitä pitäisi mielestäni käyttää enää kenestäkään.

Raiskausvertaus

Mies: Päivää, haluaisin ilmoittaa ryöstön.
Poliisi: Vai ryöstön. Missä se tapahtui?
Mies: Kävelin Mannerheimintiellä kun mies veti aseen esiin ja sanoi: "Rahat tänne".
Poliisi: Annoitko?
Mies: Kyllä.
Poliisi: Myönnyit siis ja annoit rahasi pois yrittämättä tapella vastaan, paeta tai huutaa apua?
Mies: No kyllä, olin kauhuissani. Luulin että hän aikoo tappaa minut!
Poliisi: Mmm. Mutta myönnyit kuitenkin. Olen kuullut, että olette melkoinen hyväntekijäkin.
Mies: Lahjoitan hyväntekeväisyyteen, kyllä.
Poliisi: Annatte siis mielellänne rahaa pois. Teillä on sellainen tapa.
Mies: Miten se liittyy tähän asiaan?
Poliisi: Kävelitte Mannerheimintiellä tieten tahtoen puku yllänne kun on yleisesti tiedossa, että tykkäätte antaa rahaa pois, ettekä tapellut vastaan. Kuulostaa siltä, että annoitte rahaa jollekulle, mutta nyt kadutte lahjoitusta. Haluatteko todella pilata toisen elämän oman virheenne takia?
Mies: Tämä on naurettavaa!
Poliisi: Tämä on raiskausvertaus. Tällaista naiset kohtaavat jatkuvasti yrittäessään saada raiskaajia oikeuteen.
Mies: Alas patriarkia!
Poliisi: Sanos muuta!


Valitettavasti en tiedä kuka tekstin on alunperin kirjoittanut. Löysin sen täältä: http://feministphilosophers.wordpress.com/2011/09/17/a-useful-rape-analogy/ ja suomensin vapaamuotoisesti, koska halusin jakaa tämän niillekin, jotka eivät ymmärrä englantia.

Toimeentulo

Sellaista olen ajatellut, että on paljon asioita, jotka ovat toimeentulon kannalta tärkeämpiä kuin raha.

Ei "toimeentulo" ole rahaa vaan sitä, että jokaisen on tultava toimeen eli pärjättävä sillä, mitä on (materiaalisesti, henkisesti, sosiaalisesti, terveydellisesti jne). Siitä on vieläpä nautittava, vaikka välillä tulee menetyksiäkin. Menetykset kuuluvat elämään - esim. suruakin voi tuntea vain, jos elää, ja siksi negatiivisetkin asiat on nähtävä rikkautena.

Ilon, surun ja kaiken vaihtelut muodostavat elämän, joka on valtava mutta rajallinen, henkilökohtainen elämyslahja jokaisen ihmisen ikuisuudessa. Toimeen tuleminen on kykyä ratkaista ongelmat ja halua elää.

Laulu maasta

Kenen, kenen on tämä kaupunki, 

jolla on valoja miljoona?

Linnut lentävät ylitse laivojen.

Kenen, kenen on tämä kaupunki, 

jossa hevosilla kuljetaan?

Vuorten lomasta vartioi aurinko.

Kenen on vuoret

Ja kenen on maa?

Ketkä saa olla

Ja ketkä ei olla saa?

Kenen, kenen on tämä kaupunki,

jossa ei talvea tulekaan?

Puiden, metsien suojana sumua ainoastaan.

Kenen on metsät

Ja kenen on puut?

Ketkä on meitä

Ja keitä on muut?

-Ulpu "La rubia" "Maria" "Calamarita", 2oo4 Málaga-(..2oo8 Helsinki)-

Mudvertising Group

 

 

Lopultakin Vastamainostoimisto 101 on saanut kunnollisen nimen.

Se on nyt Mudvertising Group, ja nimen lisäksi uutta on vaikka mikä muu; tekijämäärä on kasvanut ja nettisvut on saatu pystyyn, on logo ja Youtube-tili ja suunnitteilla vaikka mitä jännää!

Uusin pätkä Rahan Tuoksu sai myös taannoin ensi-iltansa Andorrassa Lens Politica-festareilla, ja vaikkei se olekaan alusta lähtien uuden porukan käsialaa, efektien määrästä ainakin voi jo nähdä kuinka paljon hienompaa jälkeä on odotettavissa tulevaisuuden "mudverteilta". :)

Minäkin opin vihdoin vähän videoeditoinnista - ja innostuin! Värimäärittely varsinkin viehättää mua suuresti. Tähän asti oon vääntänyt vaan valokuvien säätöjä, mutta että samaa voi tehdä liikkuvalle kuvalle - se on makeeta! No ihan samoja säätöjä en vielä osaa videolle tehdä kuin still-kuville, on se Premiere aika erilainen ohjelma kuin tutut Photoshop ja Lightroom, vaikka Adoben sekin. Eiköhän senkin kanssa opi kikkailemaan kun aikansa ihmettelee..