Akryyli pingoittamattomalle kankaalle, 2006
En tiennyt mitä näyttelyyn haluttiin, joten päätin hätäpäissäni maalata valokuvan, jonka olin ottanut siskostani jokin aika aiemmin, ja josta pidin kovasti. Kuvassa sisko seisoo keittiössäni vanhojentanssimekkoni krinoliini päässään.
Kannus on Helsingistä katsoen varsin kaukana, mutta jäätävän kylmänä avajaispäivänä matkustin junalla sinne tapaamaan muita. Matka oli jännä, en ollut koskaan ennen matkustanut pitkänmatkanjunalla. Perillä galleriassa oltiin ihmeissään kun saavuin. Kävi nimittäin ilmi, että netissä oli ilmoitettu avajaispäivä väärin. Käynnissä oli vasta ripustus. Sain kutsun jäädä yöksi lähistölle, jotta voisin osallistua avajaisiin seuraavana iltana. En voinut jäädä, ja harmitti että olin ostanut kalliin junalipun turhaan. Lohdutukseksi sain ripustaa työni itse - myös sen yhden, jonka jury oli aikonut pudottaa näyttelystä. Katsottiin että valot osuivat kauniisti ja kaikki oli aloillaan, ja sitten lähdin 30 asteen pakkasessa takaisin surrealistisen hiljaiselle juna-asemalle, jossa kuulin jäätyneiden ripsienikin rasahdukset kun räpäytin silmiäni. Junan kuuli jo uskomattoman kaukaa, ja sen ääni voimistui voimistumistaan kunnes lopulta juna oli siinä ja vei minut takaisin kotiin.
Alkuperäinen kuva on mustavalkoinen ja myös korkeakontrastinen, mutta maalauksessa liioittelin kontrastia vielä hiukan. Maalaus on suurikokoinen, arviolta pari metriä leveä, vaikka kuvan perusteella kokoa on vaikea hahmottaa.
Teos on myytävänä sopivalle ostajalle, joskaan ei aktiivisessa myynnissä.
Erikoinen tarina kun ottaa huomioon että lähetit tuon työn matkahuollon kautta .. et siis tuonut työtä paikanpäälle itse!
VastaaPoistaNo totta että olisin voinut viedä työt itse! Mutta en tiennyt olevani etuajassa. :)
VastaaPoista