Eräässä unessa jännästi Maa keikkui hitaasti niin, että Kuu välillä pimeni, sitten hitaasti tuli esiin, sitten pimeni taas jne. Eduskuntatalon edessä seisoin siinä unessa joidenkin italialaisten turistien kanssa ihmettelemässä miten voi olla noin.
Eräässä unessa meillä oli lavastetut bileet, joissa juhlijat oli rajattu kulmaan eräällä bilelavasteella, joka rakennettiin kesällä, ja tarjoiluina valtava vihreä kulhollinen kermavaahtoa.
...näin vallatun teatterin yläkerrassa levätessäni unta, jossa olin liehuva ja lepattava, sininen henkiolento, jota ihmiset tulivat katsomaan sinne yläkertaan (missä lepäsin oikeasti). |
Yhdessä unessa olin ihan tavallisessa valkoisessa huoneessa, jossa oli valkoisia hyllyjä täynnä viherkasveja eikä sitten muuta. Mun homma oli kastella kaikki ne kukat. Kaadoin ensin vettä jokaiseen ruukkuun kerralla ja varoin läikyttämästä. Se kävi kuitenkin pian rankaksi. Huomasin oven luona vihreän puutarhaletkun. Otin sen ja suihkutin riemukkaasti ja kätevästi kaikki hyllyt ja ruukut läpi ja pyyhin sitten enimpiä vesiä hyllyiltä. :)
Jossain unessa olin isossa hylätyssä talossa, joka oli jonkun jengin tai pikemminkin hovin tai semmoisen valtaama. Siellä oli ränsistynyttä ja joku oli pöllinyt Neuvostoliiton rajalta kylttejä, joita oli ripusteltu ympäriinsä. Lähdettiin rautalanka-aitojen lomasta hevosilla jonnekin taistoon, mutta päädyttiin pelaamaan eräänlaista fudista siskoni entisen luokan tyttöjen kanssa, minä fillarin selästä. Se oli hauskaa.
Unessani olin jotenkin varma, että matkoilla oleva ystäväni oli jo palannut Suomeen. Asiaa tarkistamatta tanssahtelin innoissani tämän kotiovelle. Perillä huomasin, että ovi olikin auki, raollaan niin etten kuitenkaan nähnyt sisään. Kosketin ovea avatakseni sen varovasti, mutta ennen kuin ehdin, ovi rämähtikin kiinni. Säikähdin ja pelkäsin, että oven takana seisoi joku, joku muu kuin ystäväni - joku, joka ei halunnut näyttäytyä minulle. Seisoin paikoillani ihan hämillisenä. Sitten lohduttauduin ajatuksella että ehkä se oli vaan tuuli ja että hyvä kun ovi nyt ainakin on kiinni, ties kuinka monet viikot se oli retkottanut avoimena. Lähdin kävellen kotia kohti mutta lähdin väärään suuntaan.. Kuljin pellolle, alkoi sataa lunta. Lumisade yltyi myrskyksi ja menin sisään pellon keskellä sijaitsevaan pikkukauppaan. Kysyin kaupan tädiltä missä olen. "Elimäellä", se vastasi. En tiedä, missä Elimäki on mutta jossain huitsinnevadassa siihen nähden että mun piti päästä Helsingin Kannelmäkeen. :P
Unessa rikkinäisen kerrostalon (miten mun unissa kerrostalot onkin aina ihan rikki ja vinksahtaneita) rapussa oli vihjeitä jonkun murhaajan liikkeistä mutta mua ei jaksanut niin kiinnostaa.. Ulkona auringossa kuovi nokki käyrällä nokallaan mun kättä ja naapurissa työskentelevä, periaatteessa mukava, paksuposkinen nuori mies pyysi minua jäätelölle ja suostuin, vaikka minusta se oli tylsä ihminen, mutta niin ystävällinen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti