Diaspora/ Sasha & Martin

Liityin tuossa Diasporaan viimein. Ei ollut helppoa, sinne ei loppukesästä vielä liitytty ihan tuosta vaan. Piti lähettää pyyntö ja sitten odotella kutsua sisään.

Odottelin pitkään, kunnes sain sähköpostia, jossa kiitettiin kiinnostuksesta ja kerrottiin, että Diaspora on kyllä ilmainen, mutta voisin tehdä lahjoituksen halutessani, jotta palvelua voitaisi kehittää. Palvelua, jota en ollut päässyt näkemään vielä lainkaan! Suutahdin, ja harkitsin etten menisi koko typerään Diasporaan vaikka saisinkin kutsun.

Toissapäivänä sain sähköpostin, jonka mukaan ystäväni seuraa minua Diasporassa. Se oli jännää, koska tietääkseni en ollut siellä. Liityin kuitenkin, ja ihmettelen nyt miten homma toimii.

Ensivaikutelma on, että melko kivasti. Kaikki tuntuu perustuvan tägeihin, ja Facebookiin verrattuna sosialiseeraus tapahtuu vapaammin, koskapa Diasporassa seurataan ihmisiä kiinnostuksen aiheiden mukaan (vähän kuin IRC-Galleriassa), eikä sen mukaan kenet tunnetaan kuinkakin hyvin.

Omiin kiinnostuksen aiheisiini kuuluu tietysti mm. piirtäminen, joten päätin lähettää ensimmäisen postaukseni sillä aiheella. Valitsin tämän:

 

Kuva on jo vanha. Piirsin sen Málagassa 2004 kuunnellessani poikien musisointia, joka jatkui käytännössä aina.

Pipopäinen tyyppi on Martin ja punkkari etualalla Sasha. He olivat läheisimpiä ystäviäni Espanjassa asuessani. Nykyään en tiedä heistä mitään, heidän antamansa sähköpostiosoitteet ovat vanhentuneet enkä tunne heitä sukunimiltä, jotta voisin etsiä yhteystietoja. Tiedän että he ovat slovenialaisia elämäntapamuusikoita.

Tapasin heidät rannalla, kun kuulin musiikkia ja he kutsuivat minut lähemmäs kuuntelemaan. Ystävystyimme heti.

Martin soitti kerran huilua tuntikausia seisten vyötäröä myöten meressä.

Syntymäpäivänäni pojat herättivät minut aamulla koputtamalla oveen - kun avasin, he lauloivat ja soittivat "happy birthday to you", ja biisi jatkui koko päivän taukoamatta. Tein heille dyykattua vaniljakiisseliä jauheesta, ja kun Martin söi, Sasha soitti ja toisinpäin. Vessassakin he soittivat. Lähdimme ulos, ja eräällä sillalla Sasha pyysi minua sulkemaan silmät synttärilahjayllätystä varten. Suljin silmät, käännyin ja kun Sasha sanoi että saan katsoa, näin upean sateenkaaren Málagan yllä. "Happy birthday", pojat hihkuivat taas, ja olin hurjan iloinen; oli ollut hyvin kuiva talvi ja olimme toivoneet sadetta. Pian alkoi sataa ja meistä se oli upeaa.