Öisin pellolla
voi taivaan alla maaten kuunnella
ja nousta kuolleista
jos Andromedaa pimeässä saattaa suudella.
Yön silkkipaperin
voi maistaa sittenkin
kun hiukset juuriin takertuu
ja tuijottaen katsoo kuu
kun hitaasti ja äänetönnä huulet raottuu.
Soi polun pinta kavioista,
käpälien anturoista,
kesäkukan kohmenneista
kuuran korukoukeroista vain.
Ulpu Korpi 17.3.2006
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti