Halkeilen onnesta kuin valkea, eteläinen muuri
jonka pintaan aurinko lohkoo samanlaisia naururyppyjä,
joita ihmisistä onnekkaimmat saavat vanhuudessaan kantaa silmiensä nurkissa
ja jonka selkää keveiden villikissojen tassut silittävät tuoksuvin öin.
Sormieni lomasta kevät versoo vaaleanvihreänä, nukkaisin nupuin
ja tahtoisin kuluttaa lähes jokaisen päiväni suudellen.
Tuulet pehmenevät,
liike pyöristyy.
Värit voimistuvat.
On helppo hengittää.
-U.K. 23.2.2oo8-
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti