Talvinen kesäuni kolmessa näytöksessä

Tein unessa kolmiulotteista, katosta roikkuvaa lautapeliä sekä samalla kauluspaitaa ystävälleni. Peli koostui violetteihin silkkinauhoihin niitaten ripustettavista levyistä, joille maalasin pelilaudan kullekin, ja neljästä punertavasta pallosta, jotka jäivät kehikon keskelle. Ystäväni oli jo ajankulukseen pelannut kaksi laudallista peliä, ja maalasin vahingossa nämä kaksi pelattua pohjaa niinkuin ne pelin jäljiltä olivat jääneet. Laudan pohja oli nelikulmainen, valkoinen, ja siinä oli pienehköjä suorakaiteen muotoisia tummansinisiä ruutuja. Kahta noppaa siirrettiin ruuduilla niin että ruutujen päälle asetettavien sinisten ja valkoisten paperipalojen järjestyi vaihtui. Olin siis maalannut sekoittuneet laput ruutupohjaksi. Ystäväni sanoi ettei se haittaa. Keskityin hänen paidankaulukseensa, johon minun piti saada kaksi kankaista lenkkiä, jotka yhdistyisivät niskassa, mutta ei ollut lankaa. Poikaystäväni auttoi rullaamaan kankaasta jonkinmoisia korvikelenksuja.

Saman unen toisessa näytöksessä oltiin saarella, jossa oli röykkiöittäin erilaista hylättyä tavaraa ja jätettä. Sää oli kuitenkin kesäinen ja kaunis ja minua viehättivät erityisesti vanhat suuret veneet, joita lojui ympäriinsä. Osa kuluneista veneistä oli telineillä, osa lojui maassa. Erään sinipohjaisen veneen alta meitä katseli vaaleaturkkinen kissanpentu. Se meni piiloon heti kun huomasin sen. Näin myöhemmin toisenkin kissan, isomman, lepäämässä raukeana varjoissa. Kun olin lähdössä saarelta, kolme kissaa (ne näkemäni kaksi ja vielä yksi isokokoinen), lammas ja vuohi tulivat ruohikkoista rinnettä minua kohti. Menin niiden luo ja silitin ja rapsutin niitä pitkään. Seurueeni (en muista keitä he olivat) odotti minua, mutta en välittänyt. Oltiin vaan siinä lähekkäin eläinten kanssa ja nautittiin lämmöstä.

Unen viimeisessä näytöksessä oli edelleen kesä. Istuin isossa porukassa täpötäydessä olohuoneessa, eräs ystäväni oli pian lähdössä ulkomaille ja kaikki puhuivat vilkkaasti toistensa yli. Yhtäkkiä joku tyttö, jonka unessa tunsin, mutta en kovin hyvin, alkoi huutaa ja raivota poikaystävälleen ja riehui jättävänsä tämän. Poika ei sanonut juuri mitään, kaikki tuijottivat tyttöä. Otin pulkan, istutin hyvin kauniin, hieman tummahipiäisen teini-ikäisen tytön siihen ja vedin ovelle ja rappusia pitkin ylös pihalle. Tiesin tämän saavan joskus raivareita tyhjänpäiten. Annoin hänelle pienen huivini lohdutukseksi ja tyttö sitoikin huivin heti hiuksiinsa hieman piristyneenä, yhä kuitenkin tohkeissaan. Matkalle lähtevä ystäväni tuli ulos myös ja tarjosi omaa huiviaan, se oli vaaleanpunainen ja siinä oli tummanpunaisia palloja. Tyttö otti senkin, sitoi kaulaansa ja piti molemmat huivit. Sitten hän tuittupäisenä jupisten meikkasi, tai pikemminkin maskeerasi kasvoihinsa jonkinlaisen fantasiaeläimen piirteet, pukeutui upouuteen ja varmasti kalliiseen fantasiaeläinasuun, johon kuuluivat ainakin pehmoiset vihreät pystykorvat ja kuminen, ihoa myötäilevä "panssari" rinnan ja vatsan alueella. Tässä varustuksessa tyttö lähti Helsingin Rautatientorille pelaamaan, kuten hänellä oli tapana. Siellä oli tuhansia muitakin hulppeissa rooliasuissa. Värikkäät fantasiahahmot pelasivat liikunnallisia pelejään suurissa kaukaloissa, joiden vierellä partioi musta ja keltainen soturiarmeija kuin suoraan jostain futuristisesta videopelistä. Kun mustat soturit lähtivät mustin, haarinskoiduin hevosin ja kiiltävän mustin moottoripyörin vyörymään eteenpäin, muuttuivat keltaisetkin soturit mustiksi, ja suunnaton joukkio muuttui yhä näyttävämmäksi ja liikkui yhä kiihtyvällä vauhdilla. Tämä olisi ollut pelottavaa, jollei olisi ollut selvää, että kyseessä oli vain trendikäs larppipelitapahtuma.