Aamu-uni

Viime yön unessa mieheni (joka ei koskaan herää ennen minua jollei ole pakko) heräsi aikaisin aamulla ja halusi lähteä ulkoilemaan. Aurinko paistoi ja minua väsytti, en millään olisi jaksanut nousta, mutta hissuksiin nousin ja pukeuduin.

Kun vihdoin oltiin toppavaatteet ja pelastusliivit yllä juuri lähdössä ovesta, ovikello soi ja Portugalissa asuvat agrentiinalaiset ystävämme (jotka olivat kesällä täällä käymässä) tulivat sisään. Olin hyvin yllättynyt että he olivat Suomessa, olivat olleet kesästä saakka koko ajan mutta ei oltu vaan oltu yhteyksissä jostain syystä! Ja nyt heidän lentonsa takaisin Argentiinaan oli lähdössä pian, siksi he tulivat meille kun asutaan lähempänä lentokenttää. Ei sitten lähdetty vieläkään ulkoilemaan.

Vieraat kysyivät olisiko jotain ruokaa. Etsin kaikista kaapeista - keittiö oli täynnä pieniä sieviä lipastoja ja kaapistoja ja hyllyköitä, mutta suurimmassa osassa kaapeista ja lokeroista ei ollut mitään. Availin kaappeja tuskastuneena ja häpeissäni siitä etten tiennyt missä olisi ruokaa ja ihmettelin muutenkin mistäs hitsistä nämä kaikki kaapit on oikein tänne tulleet, nämähän on kamalan epäkäytännöllisiä eikä me näköjään pidetä niissä edes mitään!

Uupuneena raahustin jääkaapille ja laitoin itselleni lautasellisen riisiä ja linssimuhennosta ja aloin syödä sitä. Vieraat hakivat itse leipää ja istuivat viereeni, missä vaiheessa tajusin että minunhan piti etsiä ruokaa heille eikä itselleni!! Hävetti kamalasti kunnes heräsin.