Laiva on lastattu..

Yhdessä unessa oli iso laiva, joka ajoi aivan saaren rantaan, nilkan korkuiseen veteen valkokaakelipohjaisessa meressä. Ihmettelin kyllä kuinka se oli mahdollista, mutta sitten alettiin purkaa lastia. Saari oli trooppisen vehreä, valoisa ja paahteinen. Alkuperäisasukkaat toivat laivalla kotiin salaisia vempeleitä, ja vaikka olin heidän kanssaan "samalla puolella", minun ei ollut soveliasta kantaa salaisimpia virityksiä sisältäviä matkalaukkuja, enhän ollut kuitenkaan paikallista sukua. Pieni, tumma ja tomera pikkupoika kantoi painavan laukun puolestani, kun hänen hento, nenästä napaan punahelminauhoin koristautunut äitinsä katseli uurastusta ja delegoi tehtäviä. Koska en voinut auttaa, katselin kotkakamerasta lentosimulaatiota kun lintu lähestyi saarta. Näin sen silmin, tunsin ilman siipien alla ja saatoin ennustaa virheettömästi joka kaarteen ja laskeutumisen niinkuin olisin ollut osa kotkan mieltä.