Pyhäinpäivä

Nukuin murtuneen käteni kanssa oikein harvinaisen pitkään vainajien muistopäivänä 2011.

Unessa viivyinkin edesmenneen isäni uudessa kodissa. Jos se sijaitsi taivaassa, se näytti siihen nähden ihan tavalliselta yksiöltä; oli astianpesukone ja paksut verhot ja matot, enimmäkseen tummanruskeaa. Parvekkeen ovi oli raollaan ja kaiteella nukkui kujertaen kymmeniä kyyhkysiä ja muutama muu välillä säksättävä lintunen. Sisällä oli varsin pölyistä, mikä oli minusta erikoista koska isäni oli eläessään varsin siisti ihminen.

Ehkä hänellä oli koiria tai kissoja, joita en ehtinyt tavata kun meillä oli siskon kanssa kiireitä neonkelta-punaisen etanan kanssa, jonka olin tainnut löytää uima-altaasta. Se nimittäin aloitti hillittömän jakautumisen pomppaamalla ilmaan ja jakautumalla kahdeksi, ja ne kaksi pomppasivat jakautuen molemmat kahdeksi, jne. Uuden etanan koko oli aina puolet jakautuneesta ja hyvin pian pikkuriikkisiä neonvärisiä limaotuksia oli lähes kaikkialla eikä niitä oikein voinut pelastaa, koska jakautuminen jatkui vaan.

Isi jutteli äidin kanssa, näyttivät molemmat nuorilta ja onnellisilta eivätkä kiinnittäneet liiemmin huomiota etanaepisodiin keittönurkassa.

Huoneessa oleili myös pariskunta - nuori mies ja raskaana oleva nuori mustatukkainen nainen. En tuntenut heitä, mutta he yrittivät vähän auttaa etanapulmassa. Ei siitä oikein mitään tullut.

Mustatukkainen nainen auttoi mua pukeutumaan punaisiin lappuhaalareihin, kun mulla on käsi murtunut. Puketuessa huomasin peilistä, että reidessäni olevissa kahdessa allekkaisessa, mustan kehyksen ympäröimässä kaiuttimen näköisessä kapineessa palava valo särisi katkonaisesti. Muistin että valo oli joskus ollut toisen värinen, nyt se oli oranssinpunainen - oli varmaan ollut jo pidempäänkin, mutta eipä tuollaisia nyt tule huomanneeksi. Ihmettelin ääneen että punainen valo taitaa merkitä sitä että olen täysi-ikäinen (en aiemmin ollut varma iästäni tässä unessa) ja että pitäisi varmaan käydä terkalla vaihtamassa lamppu.