Vanhat televisiot

Unessa vanha ystäväni, joka on, surullista kyllä, nykyään huonossa kunnossa huumeiden takia, oli teini-ikäinen ja erittäin kaunis ja hyvinvoiva.
Istuin pilvisessä säässä kadunvaltausjuhlissa kiveyksellä katsomassa maassa lojuvasta vanhasta televisiosta jonkun tutun tekemää väkivaltaista dokumenttia, kun mainitsemani ystävä tuli luokseni ja toi minulle isänsä (hänkin jo nykyään edesmennyt) tekemän, täyteläisen punatäytteisen (mansikka?)leivoksen, jonka pinnalle oli ripoteltu raesokeria. Ilahduin sekä tytön näkemisestä, leivoksesta että tekosyystä lopettaa väkivaltaisen dokkarin tuijottaminen.

Siirryimme leivoksia syöden sisälle vanhaan, hämyiseen taloon, jossa oli melko hiljaista ja lämmin. Siellä hengaili paljon sekä tuttuja että tuntemattomia ihmisiä, monet kokonaan tai puoliksi alasti. Tunnelma oli hedonistinen - syötiin erilaisia leivoksia, jotkut rakastelivat hitaasti, toiset juttelivat, eräs voimakkaasti meikattu, sukupuoleton kyberihminen kylpi isossa metallisessa lavuaarissa sinisen nesteen ja jäiden seassa. Se taisi olla booli. Altaan reunalla oli rivissä keltaisia pulloja. Kysyin, saanko ottaa hänestä kuvan, ja sain luvan.

Kuvasta tuli hieno ja menin auttamaan kahta ystävääni, jotka olivat touhukkaina muuttamassa pois talosta. Suuri, ja vain pienen, katon rajassa sijaitsevan ikkunan heikosti valaisema kylpyhuone oli jo lähes tyhjä, vain joitain lasilevyjä ja loisteputkia piti siirtää vielä muualle. Yksi loisteputki putosi ystäväni kuormasta harmaantuneelle kaakelilattialle ja hän siivosi pois hennot, läpikuultavan valkoiset sirpaleet, kuin irronneet kukan teräledet.

Kun lasitavarat oli siirretty, menin alasti huoneeseen, jossa parikymmentä ihmistä katsoi raukeina sekalaisessa kasassa jälleen jotain vanhanaikaisesta televisiosta, joka oli huoneen ainoa valonlähde. Istuin poikaystäväni syliin lähelle paksulasista ruutua enkä juuri seurannut mitä siellä näytettiin, vaan suutelin miestä kunnes heräsin.