Lammella

Oli pitkä uni, en jaksa sitä kokonaan kertoa, mutta kerron alun.

Olin retkellä jossain luontopaikassa, oli syksyinen ilta. Menin pienelle lammelle katselemaan maisemia ja kaunista siellä olikin. Lampi oli peilityyni ja kaislojen lomasta ilmestyi metallinhohtoinen, notkea lintu, jonka kyljet kiiltelivät punaisina ja selkä ja vatsa kullanvihreinä kun se taituroi ilmassa kolibrimaisen sulavin ja nopein siiveniskuin veden yllä. Katselin sen kaartelua ja mietin, että juuri noin ihmeellisiä lintuja mulla on usein unissani. Kuitenkaan en tajunnut olevani unessa.
Menin nukkumaan kaksikerroksiseen hirsimökkiin, jossa ramppasi koko yön jotain porukkaa niin etten saanut unta ja aamulla, kun olin juuri nukahtamaisillani, sinne pelmahti lapsilauma ja nousin kun nukkuminen ei kerrassaan onnistunut. Menin aamupesulle sinne lammelle.
Tällä kertaa lammen yllä ui kala, jonka kyljet hohtivat samaa punaista ja selkä ja vatsa samaa kullanvihreää kuin linnun. Kala liikkui, jos mahdollista vielä lintuakin sulavammin. Seurasin sen raukeita liikkeitä ensin katseellani ja päätin sitten uida sen kanssa lammen yllä. Kelluin ilmassa kalan vanavedessä tyynen pinnan yllä, oksien alla verkkaisesti, rauhassa kaarrellen.

 Mutta jännintä tässä unessa olikin oikeastaan se että uni kesti tästä kertomastani alusta kronologisesti seuraavaan yöhön saakka. Ja heräsin siihen, että nukahdin unessa lopulta.