Kettu-uni ja känniurpouni

Unessa kettuperhe piileksi pusikossa. Ihmisten eivät antaneet tulla lähelle, emo ja poikaset, mutta koirani ne ottivat luokseen kyllä. Kettuemo kutsui koiraa "SSSssssiiilky"... Mietin osasiko kettu puhua ihmisten tavoin vai ymmärsinkö sen kieltä, ja sitten että mistäs se oikein tiesi koiran nimen. Olin vähän kateellinen Silkylle kun se sai nuolla ketunpoikia ja tuuppia niitä kuonolla kun mun piti pysyä kaukana vaan koska oon ihminen. 

Oli myös eräs ärsyttävä uni. Yritin pitää juhlia, mutta seurueeni oli hajallaan ympäriinsä jossain kamalassa ostoskeskus- tai risteilylaivatyyppisessä ympäristössä, siis sellaisessa, missä oli kaikenlaisia ahtaita snägäreitä ja pelinurkkauksia sun muita pikku putiikkeja joka puolella ja kaikki vastaantulijat kännissä. Olin tehnyt suurella vaivalla ruokaa, jota kohti yritin luovia sakkia, mutta koko ajan joku tapasi jonkun tutun tai vieraan ja jäi innoissaan juttelemaan tai flirttailemaan, ja samalla joku muu meni ostamaan hampurilaista ja sotki koko ravintolan toikkaroinnillaan, ja kolmas katosi vessaan eikä palannut jne. Lopulta, pituudeltaan lyhyen mutta kestoltaan uuvuttavan pitkän matkan jälkeen olin onnistunut saamaan osan porukasta pöytään. Tällöin joku otti kakun jääkaapista ja pudotti sen lattialle, minkä seurauksena koira hyökkäsi välittömästi kakun kimppuun ja ahmi minkä kerkisi kunnes joku huomasi ja nosti kakun ylös. Harmitti ja suututti ja ärsytti. Jengi oli alkanut syödä rikkinäisiä kakun jämiä käsin kun salamoin ja sauhusin keittiössä yksinäni. Mummonkin oli pitänyt tulla, mutta olin vain tyytyväinen ettei häntä nyt näkynytkään.
Herättyäni olin onnellinen, etten oikeasti hengaile tuollaisten tyyppien kanssa. Miksi silti unessa? Unessa seurueen tyypit olivat enimmäkseen nuhruisia, nahka- ja farkkurotseihin pukeutuneita lyhyttukkaisia nuorehkoja miehiä, joita en tunne oikeasti. Outoa.