keskiviikko 8. helmikuuta 2012

Kuuhulluutta

Uskomatonta, mutta totta, että kaukana on suunnaton tulipallo, niin valtava ja voimakas, että se valaisee ja lämmittää tätäkin planeettaa.
Silloinkin, kun ollaan varjon puolella ja maa on kimaltavan hangen peittelemä, se valaisee tätä planeettaa kiertävää pyöreää kiveä, joka on sekin niin suuri, että se näkyy ja tuntuu tänne saakka, vaikka tulipalloon tai tähän maailmaan nähden se on aivan pikkuinen.
Se avaruudessa huimia matkoja tehnyt, Kuun kautta heijastunut ja ilmakehässä jääkiteiden seassa valkoiseksi viilenneenä matkannut valo tunkeutuu pimeään huoneeseen kirkkaana ja terävänä säteenä pikkuriikkisestä paperiverhon reiästä ja osuu silmään.
Silmän takana se muuttuu sähköimpulsseiksi tai miksi nyt valo muuttuukaan matkatessaan aivoihin ja muodostuessaan aistimukseksi ja ajatuksiksi ja mielikuviksi, jotka johtavat toisiin, ja taas uusiin.
Koita siinä sitten, pikkuriikkinen ihmisolento, nukkua.
Onneksi on muitakin kuuhulluja.. :)
 

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti