Uskomatonta, mutta totta, että kaukana on suunnaton tulipallo, niin valtava ja voimakas, että se valaisee ja lämmittää tätäkin
planeettaa.
Silloinkin, kun ollaan varjon puolella ja maa on kimaltavan hangen peittelemä, se valaisee tätä
planeettaa kiertävää pyöreää kiveä, joka on sekin niin suuri, että se näkyy ja
tuntuu tänne saakka, vaikka tulipalloon tai tähän maailmaan nähden se on aivan pikkuinen.
Se avaruudessa huimia matkoja tehnyt, Kuun kautta
heijastunut ja ilmakehässä jääkiteiden seassa valkoiseksi viilenneenä
matkannut valo tunkeutuu pimeään
huoneeseen kirkkaana ja terävänä säteenä pikkuriikkisestä paperiverhon
reiästä ja osuu silmään.
Silmän takana se muuttuu sähköimpulsseiksi tai
miksi nyt valo muuttuukaan matkatessaan aivoihin ja
muodostuessaan aistimukseksi ja ajatuksiksi ja mielikuviksi, jotka johtavat toisiin, ja taas uusiin.
Koita siinä sitten,
pikkuriikkinen ihmisolento, nukkua.
Onneksi on muitakin kuuhulluja.. :) |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti