Vanamot

Pääosaltaan kyseisen yön ohjelmisto sisälsi painajaisia, mutta en halua muistaa niitä.
Sen sijaan kerron sen kohdan, jossa ulkona oli erikoinen ukkosyö.

Salamat välähtelivät eri värisinä niinkuin ilotulitteet. Olisi pitänyt jo ajat sitten olla nukkumassa, mutta kastelin kukkia. Huomasin jonkinlaisen koristeporkkanan tehneen reilun nipun pikkuisia porkkanoita, joista osa oli kyllä vähän nuutuneita. Ihailin niitä kun (oikeasti edesmennyt) isäni tuli kotiin. Isillä oli iso vihreä takki, jonka hän ripusti oven päälle. Kysyin isiltä että kastuitko. Isi sanoi ettei pahemmin, ja että pitäiskö jo mennä nukkumaan. Avasin lapsuudenkodin huoneeni oven ja näin että sänkyni kukki upeasti täynnään hentoja pieniä valkoisia kukkia. Hihkuin innoissani isille että kato, en mä voi mennä nukkumaan noiden päälle!
Luulen että kukkapeite sängyllä johtui siitä että lapsena mulla oli lakanat, joissa oli kuviona vanamoa. Unen kukka muistutti vanamoa, vaikka en nähnyt sitä kovin läheltä.