Viime
yön unessa eräs ystäväpariskunta asui ruskeassa puutalossa. Olin siellä
kylässä ja autoin pesemään saunan kauniin violettia lattiaa. Muissakin
huoneissa seinät ja lattiat olivat upean väriset, sellaisia murrettuja
lämpimiä sävyjä, oikein runsaita. Yläkertaan ei voinut valitettavasti
mennä, koska se oli vuokrattu jollekin tyypille kesäksi. Alakerta oli
"levollisuus" tai "rauha", yläkerta "virkeys" tai "piristys", harmi
etten muista niiden nimiä tarkkaan enää! Jossain vaiheessa
sukulaispoika, joka oli tässä unessa ihan vauva vielä, vaikka oikeasti
kohta jo kolme, itki, ja vein hänet sylissä ulos. Aurinko paistoi ja maa
rehotti tuoretta heinää, voikukanlehteä, piharatamoa ja kaikkea
tuuheina pyörteinä kun astelin paljain jaloin pihalla vauva olkaani
vasten. Yläkerrassa, "piristyksessä" asuva vuokralainen rymisti ohi
kovaa vauhtia juosten, paljain jaloin hänkin. Hän oli nuorehko, hoikka
poika, jolla oli jalassa shortsit ja paidattoman ylävartalon peittona
vaalea kangas, jonka huppu muistutti linnun päätä sen peittäessä pojan
kasvot. Tummanruskeita kiharoita vilahti kankaan alta kun tyyppi juoksi
ohi. Mietin että yläkerran piristävä vaikutus tosiaan näkyy.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti