Viime
yön unessa sytytin tulipalon nelikulmaisessa kivitornissa sijaitsevassa
keittiössä. Olin riidellyt poikaystäväni kanssa kun jonkin suuren juhlan
valmistelut olivat kesken ja menin kokkaamaan tyttöjen kanssa, mutta
kaikki lähtivätkin keittiöstä enkä osannut käyttää kaasuhellan
monimutkaista ja sottaista mekanismia. Sörkin sitä puuhaarukalla sillä
seurauksella, että kaasu aukesi ja liekki syttyi itsestään rasvaisen ja
pölyisen putkiston kylkeen. Panikoin - ajattelin että jos kaasu täyttää
huoneen niin koko torni räjähtää - toisaalta jos avaan ikkunan niin
liekit saa vaan lisää happea. No ikkuna oli auki ja tuli levisi ja
poltin pohkeeni uuninluukkuun yrittäessäni sulkea kaasua enkä päässyt
sulkemaan ikkunaa ja juoksin etsimään apua alhaalta sokkeloisten,
alaspäin viettävien linnoituskatujen varsilta. Taisin olla jossain
taidekoulussa ystävieni olemuksesta päätellen. Kukaan ei oikein uskonut
että on mitään hätää, vaikka yritin hoputtaa. Tornin alla näin että
liekit löivät kivisistä ikkunoista ulos, sisällä roihusi kunnolla. En
tiedä miten, mutta jotenkin tuli saatiin sammutetuksi ja vanhempi lihava
mies, jonkinlainen leirinjohtaja tms oli yllättävän vähän vihainen.
Itse olin hirveän pahoillani.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti