Detroitin katoilla

Unessa kävin Detroitissa. Menin sinne pienellä puulaivalla Ruotsin kautta jotenkin, ja opettelin matkalla tanssiaskelia erään ystäväni kanssa laivan kaarevassa ruumassa. Detroitissa kuljin pitkin aurinkoisia katuja ja kiipeilin korkeiden rakennusten ulkoseinien kapeissa koristemuurauksissa paljain käsin vaan, ilman kiipeilyvarusteita. Upeat rakennukset oli hylätty kauan sitten ja katoilla oli paljon valtavia kotkia risuisissa pesissään, korppeja, kyyhkysiä ja myös kuolleita lintuja ja roskaa. Yhden keltaisen rakennuksen katolla tassutteli liuta villejä, vaaleanruskeita koiranpentuja, jotka juoksivat piiloon kun astuin katolle. Katselin maisemia katolta ja pysähdyin kohtaan, jossa metallikaarin tuettu köynnöskäytävä oli johtanut katon halki korkeamman tornin kylkeen rakennetulle massiiviselle, tummalle puuovelle. Ovi oli koristeellinen, ylhäältä terävän kaaren muotoinen (varmaan on jokin nimi sellaisille oville, mutta en tiedä sitä), ja polku köynnöskaarien alla oli painunut ja täyttynyt vedellä ja kuihtuneilla lehdillä. Köynnöksien varsia oli letitetty ja näkymä oli varsin kaunis.. Siihen heräsin.