Eräänä kesäisenä päivänä pyöräilimme lauman kanssa Helsingin Keskuspuistossa.
Oli helteinen sää ja olimme juoneet jo kaiken mukaan ottamamme veden, joten pysähdyimme urheilupuiston pukuhuoneille täyttämään vesipulloja.
Kysäisimme lasin takana istuvalta ukkelilta, löytyisikö koiralle jotain vesikuppia että saisi paremmin juodakseen. Mies toi avuliaasti syvän lautasen, jonka koira mielellään tyhjensikin raikkaasta vedestä tuossa tuokiossa.
Palauttaessamme astiaa herra ukkeli ei huolinut sitä takaisin. "Kun siitä on eläin juonut niin voiko sitä nyt enää käyttää.. Heittäkää pois vaan", sanoi ukkeli. Hölmistyneenä pakkasimme petoeläimen käyttämän, saastuneen, joskin ulkoisesti petollisen sievän ja lujatekoisen ruokailuvälineen fillarin koriin ja jatkoimme seikkailujamme.
Kotona pesimme astian. Tänäkin päivänä juhlistaa kyseinen esine kattaustamme aamiaispödässä tai lounaalla muistuttaen lämpöisestä päivästä, jona jano spesismistä huolimatta sammui.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti