Valtarakenne

Astuin ruotsinlaivalla hissiin viideltä aamuyöllä. Laiva keinui, natisi ja tömähteli aallokossa niin etten saanut enää nukuttua. Hissin ovet sulkeutuivat ja avautuivat uudelleen lähtökerroksessa. Eteeni ilmestyi varsin komea nuorimies, joka sanoi minulle sekunnin päästä tapaamisestamme; "Come here". Vastasin; "No, I´m going up", ja painoin nappia. Sulkeutuvien ovien välistä katsoivat hämmästyneet nappisilmät. "O-ok", sanoi jätkä ja minä jäin hissiin kihisemään. Vaikka olen kuullut paljon pahempaakin aamuyön gigoloilta, minua jurppi huimaavasti tätä tilannetta laajempi kulttuurinen kokonaisuus; että on ihan normaalia varsinkin tuollaisessa paikassa tuollaiseen aikaan, että miehet komentelevat vieraita naisia tuolla tavalla, aivan luontevasti. Aiemmin olen ollut sillä lailla hyvin kasvatettu tyttö että olisin vastannut kohteliaammin. Elämänkokemukseni on kuitenkin onneksi vihdoinkin opettanut, että tämän kaltaisissa tilanteissa tämän kaltaisilla miehillä on ällistyttävä kyky tarttua pieneenkin kohteliaisuuteen tai positiiviseen eleeseen ja jatkaa tilannetta vaikka maailman tappiin asti. Ja se on hirveän väärin!! Miehen kadehdittava itseluottamus kumpusi käsittääkseni ihan vain miehen seksuaalikulttuurisesta asemasta suhteessa naiseen. Kyseessä oli tässä olettaakseni latinokulttuurin kasvatti, mutta kyllä suomalaismiehetkin - etenkin päissän ruotsinlaivalla - osaavat, joten millään seksuaalikulttuurin eroavaisuuksilla ei koko asiaa voi selittää. Kuinka on mahdollista, että moinen valta-asetelma elää kulttuurissamme (erityisesti ruotsinlaivalla) tänäkin päivänä niin elinvoimaisena, vaikka feminismi ja tasa-arvo on aikaa sitten keksitty!!