Pyhä paikka

Unen juna pysähtyi raiteiden päähän, tyhjälle kivipihalle palaneen kirkon viereen. Myös viereinen rakennus oli täysin palanut, vain kiviseinät olivat pystyssä. Kirkon korkea, jyrkkäharjainen paanukatto oli hiiltynyt ja ylhäältä avoin. Tasainen, rauhallinen päivänvalo valaisi sisätilan - siellä ei ollut enää mitään muuta kuin nokea.

Siskoni sanoi että tämä on upea paikka ja johdatti minut junasta kirkon naapurirakennuksen seinästä lähtevään vaaleaan kivikäytävään. Kapea käytävä oli myös vailla kattoa mutta siellä ei ollut koskaan ollutkaan mitään palavaa ja viileä, vaalea kivi tuntui rauhoittavalta. Alaspäin mutkittelevan kujan päässä oli siisti, vaalea sali, jossa oli suuret lasiseinät oikealla ja edessä kynttilöiden valaisema koroke.

Ikkunan takana tanssi tai esitti jonkinlaista rakkaudellista ja hidasta koreografiaa joukko kreikkalaisen tai italialaisen näköisiä, liehuviin pussihihaisiin paitoihin pukeutuneita nuoria. Siellä kasvoi omenapuita, joissa näkyi sekä omenia että kukkia, joita nuoret poimivat ja ojensivat toisilleen kauniisti liikkuen kevyessä tuulessa.

Nousin kaarevia portaita kauniisti koristemaalatulle kiekolle, joka äänettömästi ja hitaasti pyöri lattialla. Kiekolla tassutteli muutama (4-5) mustaa karhunpentua kahdella tassulla sekä yksi apina. Hieman yli polvenkorkuiset eläimet painautuivat ihmisten jalkoja vasten hellästi ohi kulkiessaan. Olin hieman huolissani eläimistä, vaikka selvästi ne olivat pyhiä ja niistä pidettiin varmasti hyvää huolta. Mutta miten ne pysyivät niin rauhallisina ja järjestyksessä kiekolla ja kauankohan joutuivat pyörimään siinä? Miltä niistä mahtoi tuntua? Villieläimiä ja pentuja vasta. Ne vaikuttivat huokuvan pelkkää hellyyttä ja rauhaa.

Seinillä näin kahdenlaisia symboleja; keltareunaisia ristin ja jonkinlaisen sauvan välimuodon kaltaisia, joissa oli keskellä silmä ja sinisiä, kahdesta kuunsirpistä täyden kuun muodostavia kultakoristeisia ympyröitä.

Kynttilöiden keskellä mieheni sisko johti jonkinlaista kynttilämeditaatiota tai rituaalia tai rukousta. Siinä pideltiin palavaa kynttilää kädessä pitkään, mietiskellen. Kun steariini oli pohjaan saakka sulanut, kynttilää kallistettiin niin että pohjaan tuli reikä, josta sula steariini valutettiin toisen kynttilän muodostamaan maljaan. Mieheni ojensi oman kynttilänsä minulle hieman kärsimättömänä jatkamaan matkaa. Jäin paikalleni kaksi kynttilää kädessäni, hartain mielin.

Mietin oliko tämä kaunis, valoisa, rauhaisa ja onnellinen paikka kaikkien uskontojen ja kaiken henkisyyden yhteinen temppeli tai kirkko tai pyhättö, kunnes heräsin.