Kemin juna

Eräässäpä unosessa olin parin tutun ja yhden tuntemattoman kanssa Kemin junassa, jota purettiin matkan aikana. Vaunut olivatkin sympaattiset, wanhat ja edessä höyryveturi. Tietenkään siellä junassa ei olisi saanut olla, mutta oltiin salaa. Ikkunasta näkyi yötä ja päivää, miten sattuu joka vilkaisulla. Valkoisia sirkushevosia oli valkoiset sulat otsalla harjoittelemassa ratapihalla, ja pikkupoikia skeittamassa ja sadepäivän harmaita tyhjiä lähiöitä ja ilta-auringon täyteläisessä valossa käveleviä pariskuntia, ja lintuja tietenkin. Ja muuta. Perillä Kemissä oli lunta ja viimeinen vaunu oli puoliksi puusäleinä pelottavan kauhapurkuvehkeen jäljiltä. Piti mennä ulos niin ettei ratapihan työntekijät huomaisi, mutta tarkistin ensin että olin varmasti muistanut ottaa villasukat reppuun. Ne oli tallessa, ja juoksin ulos herätäkseni.