Silky kävi leikkauksessa

Kun olin koulussa, historianopettajallani oli tapana kertoa koirauutiset aina tunnin aluksi tai lopuksi. Nyt kun ei enää olla koulussa, täytyy koirauutiset toimittaa itse.

Siispä koirauutiset:

Silky kävi leikkauksessa. Poistettiin neljä pientä kasvainta ja rasvapatti mahasta.

Tyhmää on se, että kasvaimia jäi vielä toiselle puolen koiraa, ja ne pitää leikata myöhemmin. Sama siis edessä jonkun ajan päästä uudelleen. :(

Toisaalta joku oli sitäkin mieltä, että nisäkasvaimet ovat normaaleja vanhemmilla narttukoirilla, jotka eivät ole saaneet pentuja, ja että niitä tulee kuitenkin lisää vaikka leikattaisi kuinka. Jos ne ovat hyvänlaatuisia niin niistä ei ole koiralle haittaa niin kauan kuin pysyvät pieninä. Leikkaus taas on tietysti rankkaa koiralle, eikä eläintä pitäisi altistaa operaatioille turhaan.

Mutta kasvaimien laadustahan ei tiedä, ennen kuin patologi tutkii ne, mitä varten ne on ensin leikattava irti.

Kivaa on kuitenkin se, että Silkyn keuhkokuvissa ei näkynyt etäpesäkkeitä, ja se että nyt todennäköisyys sellaisten ilmestymiseenkin on pienempi.

Alkuun oli todella sydäntäsärkevää kantaa veltto koira eläinlääkäristä kotiin ja seurata lääketokkuraisen eläimen heräilyä tähän maailmaan. Silky on vain kerran aiemmin ollut nukutettuna, ihan vaan lentomatkan ajaksi kotikonnuiltaan Espanjasta tänne Suomeen. Tuntui kamalalta, että olin saattanut keväästä viillintyneen, onnellisen rakkaan koirani moiseen tilaan.

Muutamassa päivässä Silky kuitenkin toipui täysin omaksi itsekseen, kuten eläinlääkäri oli ennustanutkin. Mikä helpotus! Kipulääkkeetkään eivät hillinneet menoa, kun alkutokkurasta päästiin.

Tikkien poistoon saakka - eli noin pari viikkoa - pitäisi kuulemma välttää kaikenlaista riehumista, mutta Silkyn mielestä pari päivää lääkehuuruista pötköttelyä täytyisi pikimmiten kuitata riekkumalla sydämensä kyllyydestä kuin.. pieni eläin. Mitkä tikit? Tuolla on siili! Juostaan!! Poikakoira! Lihis! Jipii kärpänen!!

Suurin haaste onkin siis pitää otus rauhallisena. Ei ole helppoa se. Olen tehnyt kaikkeni ollakseni mahdollisimman tylsää seuraa, jotta se malttaisi ottaa iisisti, mutta täytyy sanoa että omatkin hermot on koetuksella.

Toinen probleema on ollut se, kuinka estää Silkyä nuolemasta tai raapimasta leikkaushaavaa. Ensimmäiset päiväthän haavan päällä oli side suojana onneksi. Nerokas ratkaisuni on ollut, että yötäpäivää vahditaan ettei koira nuole tai raavi mahaa.

Muovitötterö, jonka piti pitää asiasta huolta, on täysin hyödytön kapistus. Koira menee kauhusta kankeaksi tötterö päässä eikä taatusti edes harkitse että laskisi pään alas nukkuakseen. Näinollen on vahdittava yölläkin ettei Silky nuole haavaa. Vaikka hän suostuisikin pitämään tötteröä, se ei poistaisi sitä että haavan raapimista takatassulla pitäisi silti vahtia. Omakin uni on siis ollut katkonaista ja päivät rankkoja kun joka hetki täytyy pitää silmällä sitä kieltä ja niitä kynsiä. Tähän asti haava onkin pysynyt kunnossa ilman tötteröä tai sukkaa takatassussa. Yöllinen heräily on saanut minut arvostamaan entistä vimmatummin pienten lasten vanhempia, jotka joutuvat heräilemään öisin tällä tavoin kenties vuosien ajan.

Tämän kaiken lisäksi haavaa pitää suojella myös kuraiselta säältä. Masukarvat on tietysti ajeltu leikkauskohdasta, joten rapa roiskuisi suoraan haavaan sadesäällä. Askartelinkin Silkylle huonon sään varalle väljän kuratuubin sateenkestävästä kankaasta. Ehkä vielä ompelen sen sadetakiksi saakka kunhan kerkiän. Silky näyttää ihmeen laihalta ja pitkäkoipiselta vatsa kaljuna. Ei se tunnu kyllä ollenkaan huomanneen koko karvojen puuttumista. Varmaan ihan mukavan vilposta vaan näin kevätsäällä. Ja äkkiä kai se karvakin kasvaa takaisin.

Täytyy kyllä sanoa, että internet on tässä Silkyn toipumisessakin ollut monella tavoin avuksi. Tutut ovat kertoneet omista lemmikeistään ja antaneet vertaistukea ja hyviä neuvoja eri pulmiin. Eläinlääkärisivuilla on visiteerattu myös, mutta eniten silti lämmittää ihmisten välittävä yhteydenpito. Eräs ystävämme sanoi jopa laittavansa solidaarisuudesta muovitötterön omaan päähänsä jos Silky joutuu sellaista pitämään! Ei sitten laitettu tötteröä kellekään. :)