Eri hauvoja

Viime yön unessa olin katsomassa kaverien tekemää elokuvaa tilavassa puurakennuksessa. Isossa pahvilaatikossa oli tarjolla omenoita ja halkaistuja appelsiineja ja muita kasviksia ja hedelmiä, kurkottelin sieltä syötävää. Sitten huomasin että paitani oli väärinpäin. Menin pieneen mutta erittäin sievästi sisustettuun kylpyhuoneeseen kääntääkseni paidan oikeinpäin. Jostain juoksi luokseni pieni vaaleanharmaa terrieri, joka hyppäsi leveälahkeisten farkkujeni kimppuun juuri kun olin riisunut paidan. Se puri lahkeita ja roikkui niissä. Yritin hätistää sitä, mutta se tarttui hampaillaan alaspäin roikkuvaan tukkaani eikä irrottanut otettaan. Ärsyttävä piski. Yritin heiluttaa pitkiä hiuksiani niin että koira olisi irrottanut, mutta ei. Jouduin menemään rintsikoissa hakemaan apua. Kun pääsin muiden

pariin, koira pudottautui vapaaehtoisesti tukastani. Puin paidan päälle ja joku kysyi, olenko tavannut toisen koiran, täällä oli kuulemma kaksi. En ollut, mutta toinen koira tuli itse tervehtimään minua muutaman askelen päästä punaisen verhon takaa, missä oli lojunut hiljaa. Se oli valtava; noin 2m pitkä, suht lyhytjalkainen ja suunnattoman lihava, ja se puhui ihmisten kieltä. Sillä oli vanhat, surulliset lurppasilmät, joiden yllä ruskeat täplät mustassa turkissa ja sen niska poimuttui luppakorvien takana paksuiksi makkaroiksi. Se oli hyvin kohtelias ja raukea otus, ja tervehdittyään se palasi verkkaisesti paikalleen verhon taakse.