Neljä unta

Uni 1:
Olin menossa autolla tai junalla ohi tutusta paikasta maaseudulla, jossa oli kesäisin ollut eräänläinen leiri tai koko perheen festarit.
Ihan vähän poikkesin matkalla käymään siellä ja ihmettelin kun polku oli kaivettu auki monesta kohtaa. Sitten huomasin että tien alla kasvoi maa-artisokkaa. Ne oli istutettu sinne tarkoituksella (tiedän ettei toimisi oikeasti, mutta unessa se oli järkevästi tehty). En voinut vaan olla hyödyttömänä vierailijana, vaan nappasin korin ja kaivoin kuopan ja nostin maasta korillisen artisokkaa.
Sitten menin käymään suuressa talossa, jossa asui paljon mukavia ihmisiä - osan heistä tunsinkin, ja mieheni tunsi melkein kaikki. Juteltiin ja joku talon asukkaista ehdotti että voisimme mieheni kanssa muuttaa tänne. Mieheni otti ehdotuksen vakavissaa

n ja alkoi pohtia muuttoa tosissaan. Minä en olisi halunnut muuttaa sinne, vaikka paikka olikin ihana ja ihmiset myös. Se oli todella eristyksissä metsän keskellä eikä meillä ole autoa, saati minulla ajokorttiakaan. Olisin ollut jumissa siellä.

No sitten lähdettiin lentokoneella kotiin. Meidän vieressä istui lapsia, jotka hihkuivat innoissaan kun kone nousi, ei kovin korkealle kuitenkaan, ja lensi hitaasti korkeiden tunturien ohi, joiden lentoreitin puoleisille rinteille oli aseteltu erilaisia limupulloja mainosmielessä. Suurinta osaa näistä limuista ei edes saanut Suomesta, tai sitten niitä ei oltu valmistettu enää missään sitten 80-luvun, ja minua ärsytti kun kauniit maisemat oli pilattu mainoksilla.

Uni 2:
Olin sairaalassa.

Ensin aulassa ovensuussa kapealla turkoosilla penkillä, vierelläni makoili harmaa raidallinen maatiaiskissa. Paijasin sitä ja koitin pitää sen siinä aloillaan - eihän sairaalaan saisi tulla eläimiä - mutta välillä se pinkaisi juoksemaan villin lenkin korvat luimussa ja häntä pystyssä sairaalan aulassa. Hoitajat paheksuivat ja kutsuin katin takaisin viereen. Kyllä se aina tuli.

Sitten yhtäkkiä olinkin sairaalavuoteella hämärässä huoneessa siskoni vieressä. Meissä molemmissa oli käsissä ja jaloissa kiinni pyöreällä tarralla kiinnitettyjä ohuita johtoja eikä ymmärretty miksi, tai mihin ne piuhat edes johtivat. Nukutti. Mieheni makasi viereisellä pedillä tokkuraisena eikä osannut kertoa miksi ollaan täällä. Sisko itki ja minä lohdutin. Sitten sisko irroitti piuhansa ja lähti etsimään hoitajaa. Ei löytynyt ketään. Koluttiin metalliovisia kaappeja, joissa oli muovisia anatomianukkeja ja terveysjulisteita, mutta ei keksitty mitä me täällä tehtiin. Heräsin ahdistuneena.

Uni 3:
Matkustin orgaanisella avaruusaluksella. Sitä on vähän vaikea kuvailla. Oli tärkeää pitää hellää ja rakastavaa huolta pienestä hohtavasta pavusta, joka antoi energiaa koko aluksen toimintaan. Samalla pahikset hyökkäili. Heräilin monta kertaa yössä hoivaamaan papua aluksen lämpimässä hämärässä.

Uni 4:
Hengailin eläinkaupassa, jossa oli juhlat. Olivat kuulemma leiponeet järkyttävän pahaa kakkua. Sanoin että me voidaan kyllä kavereiden kanssa syödä sitä jos se muuten menee roskiin. Aikoivat silti myydä sen. Sinne ei saanut tulla koiria, joten koirani juoksenteli Helsingin keskustassa sillä välin. Välillä joku yritti "pelastaa" sen kun se juoksi vapaana siellä, mutta kävin sanomassa ettei se ole hukassa. Ovikin oli teljetty puhujapöntön tapaisella puisella tiskillä, ja siitä kulki hankalasti kiemurrellen näyttäviä drag gueenejä kirkasvärisine tekoripsineen ja isoine sulkakoristeineen. Siskon kanssa juotiin salaa eläinkaupan edessä aivan hävyttömän vahvaa kaakaota. Laitettiin koko kuppi täyteen kaakao- ja maitojauhetta ja vain vähän kuumaa vettä päälle. En ollut varma olisiko sitä saanut ottaa, mutta en ainakaan aikonut maksaa siitä, jos se olikin myytävänä. Eläinkaupan omistaja sai jostain päähänsä että olisin hyvinkin uskonnollinen ja kyseli, missä järjestän hengellisiä tapahtumiani. Sanoin hienovaraisesti, etten itse kyllä järjestä, mutta lähipiirissäni on henkilöitä jotka järjestävät. Eläinkaupan pitäjä oli ihastuksissaan.